PYHÄN LUUKKAAN EVANKELIUMI
2104
teidät niinkuin karitsat sutten
keskelle.
4. Älkäät ottako säkkiä, eikä
kukkaroa, eikä kenkiä*, ja älkäät
ketään tervehtikö tiellä+.
5. Mutta kuhunka huoneeseen te
menette sisälle, niin sanokaat
ensisti: rauha olkoon tälle huo-
neelle!
6. Ja jos siellä on rauhan lapsi,
niin teidän rauhanne jää hänen
päällensä; mutta jos ei, niin se
palajaa teille.
7. Mutta siinä huoneessa viipy-
käät, syökäät ja juokaat sitä, mi-
tä heillä on; sillä työmies on
palkkansa ansiollinen*. Älkäät
huoneesta huoneeseen käykö.
8. Mutta kuhunka kaupunkiin te
tulette sisälle, ja he teitä ottavat
vastaan, niin syökäät mitä teidän
eteenne pannaan,
9. Ja parantakaat sairaita, joita
siinä on, ja sanokaat heille: Ju-
malan valtakunta on teitä lähes-
tynyt.
10. Mutta kuhunka kaupunkiin te
tulette sisälle, ja ei he teitä ota
vastaan, niin menkäät ulos* sen
kaduille, ja sanokaat:
11. Tomunkin, joka teidän kau-
pungistanne tarttui meihin, me
pudistamme teille: kuitenkin se
tietäkäät, että Jumalan valtakun-
ta oli teitä lähestynyt.
12. Minä sanon teille: Sodomalle
pitää sinä päivänä huokiampi
oleman kuin sille kaupungille.
13. Voi sinuas Koratsin! voi si-
nuas Betsaida! sillä jos Tyrossa
ja Sidonissa olisivat senkaltaiset
voimalliset työt tehdyt kuin tei-
dän tykönänne ovat tehdyt, niin
he olisivat jo aikaa säkissä ja
tuhassa istuneet ja parannuksen
tehneet.
14. Kuitenkin Tyrolle ja Sidonille
pitää huokiampi tuomiolla ole-
man kuin teille.
15. Ja sinä Kapernaum, joka
olet taivaaseen asti korotettu,
sinä pitää hamaan helvettiin alas
sysättämän.
16. Joka teitä kuulee, se minua
kuulee, ja joka teidät katsoo
ylön, se katsoo ylön minun;
mutta joka minun katsoo ylön,
hän katsoo ylön sen, joka minun
lähetti.
17. II. Niin ne seitsemänkymmen-
tä palasivat ilolla, sanoen: Herra,
perkeleetkin ovat sinun nimes
kautta meidän allemme annetut.
18. Niin hän sanoi heille: minä
