PYHÄN LUUKKAAN EVANKELIUMI
2096
ole, sekin kuin hänellä näkyy
olevan, otetaan häneltä pois.
19. III. Niin tulivat hänen äitinsä
ja veljensä* hänen tykönsä, eikä
saaneet häntä puhutella kansal-
ta.
20. Ja se ilmoitettiin hänelle,
sanoen: sinun äitis ja veljes sei-
sovat ulkona ja tahtovat sinua
nähdä.
21. Niin hän vastasi ja sanoi
heille: minun äitini ja veljeni ovat
ne, jotka Jumalan sanan kuule-
vat ja tekevät sen.
22. IV. Ja yhtenä päivänä tapah-
tui, että hän haahteen astui ja
hänen opetuslapsensa, ja sanoi
heille: menkäämme ylitse toiselle
rannalle, ja he menivät.
23. Mutta kuin he purjehtivat,
niin hän nukkui, ja tuulispää
nosti aallon meressä; ja he lai-
neilta täytettiin, ja olivat suures-
sa hädässä.
24. Niin he menivät ja herättivät
häntä sanoen: Mestari, Mestari!
me hukumme. Niin hän nousi
ylös, nuhteli tuulta ja veden aal-
toa; ja ne lakkasivat, ja tuli ty-
veneksi.
25. Niin hän sanoi heille: missä
teidän uskonne on? Mutta he
peljästyivät ja ihmettelivät, sano-
en keskenänsä*: kuka siis tämä
on? sillä hän käskee myös tuul-
ta ja vettä, ja nekin ovat hänelle
kuuliaiset.
26. Ja he purjehtivat Gadaralais-
ten maan puoleen, ja joka on
Galilean kohdalla.
27. V. Ja kuin hän maalle meni,
kohtasi hänen kaupungista mies,
jolla olivat perkeleet jo kauvan
aikaa olleet, ja joka ei pukenut
vaatteita yllensä, eikä ollut huo-
neessa, vaan haudoissa.
28. Mutta kuin hän näki Jesuk-
sen, huusi hän ja lankesi hänen
eteensä maahan, ja sanoi suu-
rella äänellä: mitä minun on si-
nun kanssas, Jesus, ylimmäisen
Jumalan Poika? Minä rukoilen
sinua, älä minua vaivaa.
29. Sillä hän oli käskenyt riettai-
sen hengen ihmisestä mennä
ulos, joka kauvan aikaa oli hän-
tä vaivannut: ja hän oli kahleilla
sidottu, ja jalkaraudoissa pidetty,
ja rikkoi siteet, ja vietiin perke-
leeltä korpeen.
30. Mutta Jesus kysyi häneltä ja
sanoi: mikä sinun nimes on? hän
sanoi: legio; sillä monta perke-
lettä oli häneen mennyt sisälle.
