PYHÄN LUUKKAAN EVANKELIUMI
2102
tuslapsias häntä ajamaan ulos,
mutta ei he voineet.
41. Niin Jesus vastasi ja sanoi:
oi uskomatoin ja nurja sukukun-
ta! kuinka kauvan minun pitää
teidän tykönänne oleman ja tei-
tä kärsimän? Tuo poikas tänne.
42. Ja kuin hän vielä tulossa oli,
repeli häntä perkele ja muserteli;
mutta Jesus nuhteli rietasta
henkeä, ja paransi pojan, ja an-
toi hänen jälleen isällensä.
43. Niin he kaikki hämmästyivät
Jumalan kunniallista voimaa.
Mutta koska kaikki ihmettelivät
kaikkia niitä, mitä Jesus teki,
sanoi hän opetuslapsillensa:
44. V. Pankaat te nämät puheet
korviinne; sillä tuleva on, että
Ihmisen Poika annetaan ylön ih-
misten käsiin.
45. Mutta ei he ymmärtäneet si-
tä sanaa, ja se oli heiltä peitet-
ty, niin ettei he sitä ymmärtä-
neet; ja he pelkäsivät kysyä sitä
sanaa häneltä.
46. Niin tuli myös kamppaus
heidän keskenänsä, kuka heistä
suurin olis.
47. Kuin siis Jesus näki heidän
sydämensä ajatuksen, otti hän
lapsen ja asetti tykönsä,
48. Ja sanoi heille: kuka ikänä
tämän poikaisen ottaa vastaan
minun nimeeni, hän ottaa vas-
taan minun*; ja kuka ikänä mi-
nun ottaa vastaan, hän ottaa
vastaan sen, joka minun lähetti.
Sillä joka vähin on teidän kes-
kenänne, se pitää oleman suu-
rin+.
49. Niin Johannes vastasi ja sa-
noi: Mestari! me näimme yhden
sinun nimes kautta perkeleitä
ajavan ulos, ja me kielsimme
häntä; sillä ei hän seuraa meitä.
50. Ja Jesus sanoi hänelle: äl-
käät kieltäkö; sillä joka ei ole
meitä vastaan, hän on meidän
puolestamme.
51. Mutta tapahtui, kuin aika
täytetty oli, että hän piti täältä
otettaman ylös*, käänsi hän
kasvonsa menemään Jerusalemin
puoleen,
52. Ja lähetti sanansaattajat
edellänsä, ja he menivät yhteen
Samarialaisten kylään, majaa
hänelle valmistamaan.
53. Ja ei ne häntä ottaneet vas-
taan, että hänen kasvonsa oli
käännetty menemään Jerusale-
mia päin.
54. Mutta kuin hänen opetuslap-
