TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
163
jokaisen välillä ja hänen lähim-
mäisensä välillä, ja osottaman
heille Jumalan oikeudet ja käs-
kyt.
17. Ja Moseksen appi sanoi hä-
nelle: ei se ole hyvä kuin sinä
teet.
18. Sinä väsytät peräti sekä it-
ses että tämän kansan joka si-
nun kanssas on; sillä tämä asia
on sinulle ylen raskas, et taida
sinä sitä yksinäs toimittaa.
19. Nyt kuule minun ääneni, mi-
nä neuvon sinua, ja Jumala on
sinun kanssas. Ole sinä kansan
puolesta Jumalan edessä, ja
tuota heidän asiansa Jumalan
eteen.
20. Ja muistuta heille oikeudet
ja käskyt: ja osota heille tie, jo-
ta heidän vaeltaman pitää, ja ne
työt mitkä heidän tekemän pitää.
21. Niin etsi sinä kaiken kansan
seasta vaat miehet*, Jumalaa
pelkääväiset, totuuden miehet,
ne jotka ahneutta vihaavat: ja
aseta ne heille päämieheksi, tu-
hanten päälle, sadan päälle, vii-
denkymmenen päälle, ja kymme-
nen päälle,
22. Että ne aina kansalle oikeu-
den tekisivät: mutta kuin joku
raskas asia tulee, että he sen
tuovat sinun eteesi mutta kaikki
pienet asiat he itse ratkaiskaan:
niin huojenna jotakin itseltäs, ja
he kantavat kuormaa sinun
kanssas.
23. Jos sinä sen teet, ja Jumala
sen sinulle käskee, niin sinä tai-
dat voimassa pysyä, niin myös
kaikki tämä kansa saa mennä
kotiansa rauhassa.
24. Ja Moses kuuli appensa ää-
nen, ja teki kaikki mitä hän sa-
noi.
25. Ja valitsi vaat miehet kaikes-
ta Israelista, ja asetti heidät
kansan päämiehiksi, tuhanten
päälle, sadan päälle, viidenkym-
menen päälle, ja kymmenen
päälle,
26. Jotka tekivät kansalle oikeu-
den joka aika. Mutta jotka ras-
kaat asiat olivat, lykkäsivät he
Moseksen alle; vaan kaikki pie-
net asiat he itse ratkasivat.
27. Niin Moses antoi appensa
mennä ja hän meni omalle
maallensa.
19. Luku.
I. Kansa tultuansa Sinain kor-
