TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
158
9. Ja Moses sanoi Aaronille: sa-
no koko Israelin lasten joukolle:
tulkaat Herran eteen, sillä hän
on kuullut teidän napistuksenne.
10. Ja tapahtui, kun Aaron näitä
puhunut oli kaikelle Israelin las-
ten joukolle, käänsivät he itsen-
sä korpeen päin, ja katso, Her-
ran kunnia näkyi pilvessä.
11. Ja Herra puhui Mosekselle,
sanoen:
12. Minä olen kuullut Israelin
lasten napistuksen, puhu heille
sanoen: kahden ehtoon välillä
pitää teillä oleman lihaa syödäk-
senne, ja aamulla pitää teidän
ravituksi tuleman leivästä: ja tei-
dän pitää tietämän, että minä
olen Herra teidän Jumalanne.
13. III. Ja tapahtui ehtoona, että
peltokanat tulivat ja peittivät lei-
rin, ja aamulla oli kaste leirin
ympärinsä.
14. Ja kuin kaste nousi, katso,
niin oli korvessa jotakin ymmyr-
jäistä ja pientä, niin kuin härmää
maan päällä.
15. Ja kuin Israelin lapset sen
näkivät, sanoivat he toinen toi-
sellensa: Man tämä on; sillä ei
he tietäneet mikä se oli. Mutta
Moses sanoi heille: tämä on se
leipä, jonka Herra teille on an-
tanut syödäksenne.
16. Tämä on se, josta Herra
käskenyt on. Jokainen kootkaan
sitä niin paljo kuin hän itse syö,
ja ottakaan gomor joka päälu-
vulle, henkiluvun jälkeen joka on
hänen majassansa.
17. Ja Israelin lapset tekivät niin,
ja kokosivat muutamat enemmän
ja muutamat vähemmän.
18. Ja kuin he mittasivat sen
gomorilla, niin ei sillä mitään lii-
aksi ollut, joka paljo koonnut oli,
eikä siltä mitään puuttunut, joka
vähemmän kokosi*, mutta jokai-
nen oli koonnut niin paljo kuin
he syödäksensä tarvitsivat.
19. Ja Moses sanoi heille: ei
kenenkään pidä siitä huomeneksi
mitään jättämän.
20. Mutta ei he kuulleet Moses-
ta, vaan monikahdat jättivät siitä
jotakin huomeneksi. Niin madot
kasvoivat siihen, ja tuli haise-
maan. Ja Moses vihastui heidän
päällensä.
21. Niin he kokosivat siitä joka
aamu, niin paljon kuin jokainen
syödäksensä tarvitsi. Mutta kos-
ka päivä tuli palavaksi, niin se
suli.
