TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
153
10. II. Ja kuin Pharao lähestyi
heitä, nostivat Israelin lapset
silmänsä, ja katso, Egyptiläiset
tulivat heidän perässänsä; ja Is-
raelin lapset peljästyivät sangen
suuresti, ja huusivat Herran tykö.
11. Ja sanoivat Mosekselle: Eikö
hautoja ollut Egyptissä, ettäs ru-
pesit meitä johdattamaan kor-
peen kuolemaan? Miksis meille
niin olet tehnyt: ettäs meitä joh-
datit Egyptistä?
12. Eikö tämä se ole, kuin me
puhuimme sinulle Egyptissä, sa-
noen: anna meidän olla, että me
palvelisimme Egyptiläisiä; sillä
meidän olis parempi palvella
Egyptiläisiä, kuin kuolla korvessa.
13. Moses sanoi kansalle: älkäät
peljätkö, seisokaat ja katsokaat,
minkä autuuden Herra tänäpänä
tekee teille; sillä näitä Egyptiläi-
siä, jotka te tänäpänä näette, ei
teidän pidä ikänänsä enempi
näkemän ijankaikkisesti.
14. Herra sotii teidän puolestan-
ne, ja teidän pitää alallanne
oleman.
15. Ja Herra sanoi Mosekselle:
mitäs huudat minun tyköni? Sa-
no Israelin lapsille, että he vael-
taisivat.
16. Mutta nosta sinä sauvas, ja
ojenna kätes meren ylitse, ja
eroita se yhdestä, että Israelin
lapset kävisivät keskeltä merta
kuivaa myöten.
17. Ja katso, minä paadutan
Egyptiläisten sydämet, ja he seu-
raavat teidän jälissänne; niin mi-
nä voitan kunnian Pharaosta ja
kaikesta hänen sotajoukostansa,
hänen vaunuistansa ja ratsas-
miehistänsä.
18. Ja Egyptiläisten pitää tietä-
män, että minä olen Herra, kos-
ka minä olen kunnian voittanut
Pharaosta, ja hänen vaunuistan-
sa ja ratsasmiehistänsä.
19. III. Niin Jumalan enkeli nousi,
joka Israelin joukon edellä kävi,
ja meni heidän takansa: ja pil-
ven patsas siirsi itsensä heidän
kasvoinsa edestä, ja seisoi hei-
dän takanansa,
20. Ja tuli Egyptiläisten ja Israe-
lin joukkoin vaiheelle, ja oli pi-
miä pilvi, ja valaisi (näille) yön:
niin ettei he koko yönä toinen
toistansa taitaneet lähestyä.
21. IV. Koska Moses ojensi kä-
tensä meren ylitse, antoi Herra
vedet juosta pois vahvalla itä-
tuulella koko sen yön; ja teki
