TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
165
relle.
12. Ja sinun pitää paneman ra-
jan kansan ympärille, sanoen:
karttakaat teitänne, ettette vuo-
relle astu taikka tartu sen ra-
jaan: joka siihen vuoreen sattuu,
sen pitää totisesti kuoleman.
13. Ei yksikään käsi pidä häneen
rupeeman, vaan hän pitää täy-
dellisesti kivitettämän, eli koh-
dastansa ammuttaman lävitse,
joko se eläin taikka ihminen olis,
ei pidä sen elämän*. Koska ääni
rupee pitkään kajahtamaan, sil-
loin he vuorelle astukaan.
14. Moses astui vuorelta kansan
tykö, ja pyhitti heitä: ja he pesi-
vät vaatteensa.
15. Ja hän sanoi heille: olkaat
kolmanteen päivään valmiit, ja
älkäät lähestykö vaimoja.
16. III. Kuin kolmas päivä tuli, ja
aamu oli, niin tuli pitkäisen jylinä
ja tulen leimaus, ja paksu pilvi
vuoren päälle, ja sangen väkevä
basunan ääni: niin kaikki kansa,
jotka leirissä olivat, pelvosta va-
pisivat.
17. Ja Moses johdatti kansan
leiristä Jumalaa vastaan, ja he
seisahtivat vuoren alle.
18. Mutta koko Sinain vuori suit-
si, siitä että Herra astui alas sen
päälle tulessa, ja sen savu kävi
ylös niinkuin pätsin savu, niin
että koko vuori sangen kovaan
vapisi.
19. Ja sen basunan helinä
enemmin ja enemmin eneni. Mo-
ses puhui ja Jumala vastasi hän-
tä kuultavasti.
20. Kuin nyt Herra oli tullut alas
Sinain vuoren kukkulalle, niin
Herra kutsui Moseksen vuoren
kukkulalle. Ja Moses astui sinne
ylös.
21. Niin sanoi Herra hänelle: as-
tu alas ja varoita kansaa, ettei
he kävisi rajan ylitse Herran ty-
kö, häntä näkemään, ja monta
heistä lankeaisi.
22. Niin myös papit, jotka Her-
raa lähestyvät, pitää heitänsä
pyhittämän, ettei Herra heitä hu-
kuttaisi.
23. Ja Moses sanoi Herralle: ei-
pä kansa saa astua ylös Sinain
vuorelle; sillä sinä olet meille
todistanut ja sanonut: pane rajat
vuoren ympärille, ja pyhitä se.
24. Ja Herra sanoi hänelle: me-
ne ja astu alas, ja astu ylös (jäl-
lensä) sinä ja Aaron sinun kans-
sas; mutta papit ja kansa älkään
