TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
157
vetten tykö*.
16. Luku.
I. Kansan vaellus Sinaiin, ja na-
pina näljän tähden. II. Jumala
lupaa heille peltokanoja ja man-
naa ruaksi. III. Mannan muoto ja
kokoominen sekä arkioiksi että
sabbatiksi: sen säästäminen ja
nautitsemisen aika.
I. Niin he matkustivat Elimistä, ja
koko Israelin lasten joukko tuli
Sinnin korpeen, joka on Elimin ja
Sinain välillä: viidentenätoista-
kymmenentenä päivänä toisella
kuulla sittekuin he Egyptin maal-
ta lähteneet olivat.
2. Ja koko Israelin lasten joukko
napisi Mosesta ja Aaronia vas-
taan korvessa.
3. Ja Israelin lapset sanoivat
heille: joska me olisimme Egyptin
maalla Herran käden kautta
kuolleet, koska me istuimme li-
hapatain tykönä, ja oli leipää yl-
täkyllä syödä*; sillä te olette
sentähden meidän johdattaneet
tähän korpeen kuolettaaksenne
näljällä kaikkea tätä joukkoa.
4. II. Niin sanoi Herra Moseksel-
le: katso, minä annan sataa teil-
le leipää taivaasta: ja kansan pi-
tää menemän ulos ja kokooman
joka päivä niin paljo kuin he
tarvitsevat, koetellakseni heitä,
jos he vaeltavat minun käskys-
säni elikkä ei.
5. Ja pitää tapahtuman, että he
kuudentena päivänä valmistavat
sen kuin he tuovat (kotia) ja
kaksikertaisesti sen suhteen,
minkä he muutoin joka päivä
kokoovat.
6. Moses ja Aaron sanoivat kai-
kille Israelin lapsille: ehtoona pi-
tää teidän tietämän Herran joh-
dattaneen teidät Egyptin maalta.
7. Ja huomenna pitää teidän
näkemän Herran kunnian; sillä
hän on kuullut teidän napistuk-
senne Herraa vastaan. Ja mitkä
me olemme, että te napisette
meitä vastaan?
8. Vielä sanoi Moses: Herra an-
taa teille ehtoona lihaa syödäk-
senne, ja huomenna leipää tei-
dän ravinnoksenne, että Herra
on kuullut teidän napistuksenne,
jolla te olette napisseet häntä
vastaan. Sillä mitkä me olemme?
Teidän napistuksenne ei ole
meitä, vaan Herraa vastaan.
