TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
156
16. Tulkoon hämmästys heidän
päällensä, ja pelko sinun väke-
vän käsivartes kautta, he vaijet-
koon niinkuin kivi, siihenasti että
sinun kansas, Herra, lävitse käy,
siihenasti että kansa lävitse käy,
jonka sinä saanut olet.
17. Johdata heitä ja istuta heitä
sinun perimises vuorelle*, jonka
sinä Herra asumisekses tehnyt
olet: sinun pyhyytes tykö, Herra,
jonka sinun kätes vahvistaneet
ovat.
18. Herra hallitsee alati ja ijan-
kaikkisesti.
19. Sillä Pharaon hevoset meni-
vät mereen, vaunuinensa ja rat-
sasmiehinensä, ja Herra palautti
meren vedet heidän päällensä.
Mutta Israelin lapset kävivät kui-
vaa myöten keskeltä merta.
20. Ja MirJam prophetissa, Aa-
ronin sisar, otti kanteleen kä-
teensä, ja kaikki vaimot seurasi-
vat häntä kanteleilla ja hypyllä.
21. Ja MirJam vastasi heitä: Vei-
satkaat Herralle, sillä hän on
sangen jalon työn tehnyt, hevo-
sen ja miehen hän mereen
syöksi.
22. II. Niin Moses antoi Israelin
lasten vaeltaa Punaisen meren
tyköä, ja he menivät Suurin kor-
peen: ja matkustivat kolme päi-
vää korvessa, ja ei löytäneet
vettä.
23. Niin he tulivat Maraan, vaan
ei he saaneet juoda sitä vettä
Marassa, sillä se oli ylen karvas;
josta se paikka kutsutaan Mara.
24. Siinä napisi kansa Mosesta
vastaan, sanoen: mitä me
juomme?
25. Mutta hän huusi Herran ty-
kö, ja Herra osotti hänelle puun,
jonka hän heitti veteen, ja vedet
tulivat makiaksi*. Siinä pani hän
heidän eteensä käskyn ja oikeu-
den, ja kiusasi siinä heitä.
26. Ja sanoi: jos sinä kuulet si-
nun Herras Jumalas äänen, ja
teet mikä oikeus on hänen
edessänsä, ja panet hänen käs-
kynsä sinun korviis, ja pidät
kaikki hänen säätynsä: niin en
minä pane sinun päälles yhtä-
kään vitsausta niistä, jotka minä
Egyptiläisten päälle pannut olen;
sillä minä olen Herra sinun pa-
rantajas.
27. III. Ja he tulivat Elimiin, siellä
on kaksitoistakymmentä lähdettä,
ja seitsemänkymmentä palmu-
puuta: siellä he sioittivat itsensä
