TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
155
I. Silloin veisasi Moses ja Israelin
lapset Herralle tämän virren, ja
sanoivat*: Minä veisaan Herralle,
sillä hän on sangen jalon työn
tehnyt, hevosen ja miehen hän
mereen syöksi.
2. Herra on minun väkevyyteni ja
kiitosvirteni, ja on minun au-
tuuteni*. Hän on minun Jumala-
ni, ja minä rakennan hänelle
majan, hän on minun isäni Ju-
mala, ja minä ylistän häntä.
3. Herra on äsken sotamies:
Herra on hänen nimensä.
4. Pharaon vaunut ja hänen so-
taväkensä syöksi hän mereen.
Hänen valitut päämiehensä ovat
upotetut Punaiseen mereen.
5. Syvyys on heitä peittänyt, ja
vajosivat pohjaan, niinkuin kivi.
6. Herra, sinun oikia kätes osotti
hänensä voimalliseksi väkevyy-
dessä: Herra, sinun oikia kätes
on lyönyt vihollisen.
7. Ja sinun suurella kunniallas
olet sinä sinun vihollises kukis-
tanut, sillä koska sinä lähetit
hirmuisuutes, kulutti se heidät
niinkuin korren.
8. Ja sinun vihas puhalluksen
kautta kokoontuivat vedet; ja vir-
rat seisoivat niinkuin roukkioissa,
syvyydet niinkuin hyytyivät kes-
kelle merta.
9. Vihollinen sanoi: minä ajan
takaa ja saavutan heitä, ja saa-
lista jaan, ja heihin minun mie-
leni jäähdytän: minä vedän ulos
miekkani, ja minun käteni pitää
heitä hukuttaman.
10. Silloin sinun tuules puhalsi,
ja meri peitti heidät, ja he poh-
jaan vajosivat, niinkuin lyijy, vä-
kevissä vesissä.
11. Herra, kuka on sinun vertas
jumalten seassa? Kuka on sinun
kaltaises, joka olet niin korkia ja
pyhä, hirmullinen, kiitettävä ja
ihmetten tekiä?
12. Koskas oikian kätes ojensit,
niin maa heidät nieli.
13. Sinä olet johdattanut lau-
piudessas tämän kansan, jonkas
pelastit, ja olet vienyt heidät vä-
kevyydessäs sinun pyhään asu-
misees.
14. Koska kansat sen kuulevat,
vapisevat he: ahdistus käsittää
Philistealaiset.
15. Silloin hämmästyvät Edomin
ruhtinaat, ja vapistus tarttuu
Moabin sankareihin: kaikki Ka-
naanin maan asuvaiset raukea-
vat.
