TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
152
yöllä että päivällä.
22. Pilven patsas ei erinnyt päi-
vällä, eikä tulen patsas yöllä
kansan edestä.
14. Luku.
I. Israelin kansa sioittaa itsensä
Punaisen meren tykö, ja Pharao
ajaa heitä takaa. II. Kansa häm-
mästyksissä napisee; mutta Mo-
ses lohduttaa heitä ja saa käs-
kyn tien tekemisestä. III. Herran
enkeli on Israelin ja Egyptiläisten
välillä. IV. Moses jakaa meren,
Israelin kansa menee sen lävitse;
mutta Pharao hukkuu jouk-
koinensa.
I. Ja Herra puhui Mosekselle sa-
noen:
2. Puhu Israelin lapsille, että he
palajaisivat ja sioittaisivat heitän-
sä Hiirotin laakson kohdalle,
Migdolin ja meren vaiheelle,
BaalZephonin eteen ja sen koh-
dalle sioittaen heitänsä meren
tykö.
3. Ja Pharao sanoo Israelin lap-
sista: he käyvät eksyksissä maal-
la, korpi on heidän sulkenut.
4. Ja minä paadutan Pharaon
sydämen*, ja hän ajaa heitä ta-
kaa; ja minä voitan kunnian Pha-
raosta ja kaikesta hänen sota-
väestänsä. Ja Egyptiläisten pitää
tietämän, että minä olen Herra.
Ja he tekivät niin.
5. Ja kuin sanottiin Egyptin ku-
ninkaalle, että kansa pakeni, tuli
hänen ja hänen palveliainsa sy-
dän käännetyksi kansaa vastaan,
ja he sanoivat: miksi me olemme
niin tehneet, että me päästimme
Israelin palvelemasta meitä?
6. Ja hän valmisti vaununsa, ja
otti väkensä myötänsä.
7. Ja otti kuusisataa parasta
vaunua, niin myös kaikki muut
Egyptin vaunut, ja päämiehet
niiden kaikkein päälle.
8. Ja Herra paadutti Pharaon
Egyptin kuninkaan sydämen, ja
hän ajoi takaa Israelin lapsia,
jotka kuitenkin olivat korkian kä-
den kautta lähteneet.
9. Niin Egyptiläiset ajoivat heitä
takaa*, ja saavuttivat heidät me-
ren tykönä, kussa he itsensä
sioittaneet olivat, kaikki Pharaon
vaunuhevoset, hänen ratsasmie-
hensä, ja hänen sotajoukkonsa:
Hiirotin laaksossa, BaalZephonin
kohdalla.
