TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
144
21. II. Ja Herra sanoi Moseksel-
le: ojenna kätes taivaasen päin,
että pimeys tulis Egyptin maan
päälle, niin että pimeyteen ruve-
ta taidettaisiin.
22. Ja Moses ojensi kätensä tai-
vaasen päin, niin tuli synkiä pi-
meys koko Egyptin maan päälle
kolmeksi päiväksi.
23. Niin ettei toinen toistansa
nähnyt, eikä myös noussut pai-
kastansa kolmena päivänä. Mutta
kaikilla Israelin lapsilla oli valke-
us heidän asuinsioissansa.
24. Niin kutsui Pharao Moseksen,
ja sanoi: menkäät ja palvelkaat
Herraa; ainoastansa teidän lam-
paanne ja karjanne jääkään tän-
ne: teidän lapsenne menkään
myös teidän kanssanne.
25. Moses sanoi: sinun pitää
myös salliman minun käsiini uh-
rini, ja polttouhrin, jota meidän
pitää tekemän Herralle meidän
Jumalallemme.
26. Meidän karjamme pitää myös
menemän meidän kanssamme, ja
ei yhtäkään sorkkaa jäämän; sil-
lä siitä meidän pitää ottaman ja
tekemän palveluksen Herralle
meidän Jumalallemme: ja emme
tiedä, millä me palvelemme Her-
raa, siihenasti kuin me sinne tu-
lemme.
27. Mutta Herra paadutti Phara-
on sydämen, ja ei hän tahtonut
päästää heitä.
28. Ja Pharao sanoi hänelle:
mene pois minun tyköäni, ja
karta ettes enempi silleen tule
minun kasvoini eteen; sillä jona
päivänä sinä tulet minun eteeni,
pitää sinun kuoleman.
29. Moses vastasi: niinkuin sinä
sanonut olet, en tule minä
enempi sinun kasvois eteen.
11. Luku.
I. Jumala ilmoittaa viimeisen vit-
sauksen, ja käskee Israelin las-
ten anoa kalliita kaluja Egyptiläi-
siltä. II. Moses uhkaa Pharaota
esikoisten surmalla; mutta hän
jää vielä paatumiseensa.
I. Ja Herra oli sanonut Mosek-
selle: vielä minä annan tulla yh-
den rangaistuksen Pharaolle ja
Egyptiin, sitte hän päästää teidät
täältä, ja koska hän teidät ko-
konansa päästää, niin hän ajain
ajaa teidät täältä ulos.
2. Niin sano siis nyt kansalle:
