TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
143
9. Ja Moses sanoi: me menem-
me meidän nuorten ja vanhain
kanssa, poikinemme ja tyttä-
rinemme, lammastemme ja kar-
jamme kanssa; sillä meillä on
Herran juhla.
10. Ja hän sanoi heille: ikään
niin, olkoon Herra teidän kans-
sanne. Pitäiskö minun päästämän
teidät ja teidän lapsenne? Kat-
sokaat, jollei teillä jotakin pahaa
sydämessä ole?
11. Ei niin, mutta menkäät te
miehet ja palvelkaat Herraa; sillä
sitä te olette pyytäneetkin. Ja
he ajoivat heidät pois Pharaon
edestä.
12. Niin sanoi Herra Mosekselle:
ojenna kätes Egyptin maan ylitse
heinäsirkkain tähden, että he tu-
lisivat Egyptin maan päälle, ja
söisivät kaiken maan vihannon,
kaikki mitä rakeilta jäänyt on.
13. Moses ojensi sauvansa Egyp-
tin maan ylitse, ja Herra antoi
tulla itätuulen sille maalle kaiken
sen päivän ja kaiken sen yön; ja
aamulla nosti itätuuli heinäsirkat.
14. Ja tulivat heinäsirkat koko
Egyptin maan päälle, laskivat it-
sensä joka paikkaan Egyptin
maalle, niin epälukuiset, ettei
heidän kaltaisiansa heinäsirkkoja
ennen ollut, eikä tästedes tule.
15. Ja he peittivät kaiken maan,
ja maa tuli mustaksi. Ja söivät
kaikki maan vihannon, ja kaikki
puiden hedelmät kuin jääneet
olivat rakeilta, ja ei jäänyt en-
sinkään viheriäistä puihin ja ke-
don ruohoihin koko Egyptin
maalla.
16. Niin kutsui Pharao kiiruusti
Moseksen ja Aaronin, ja sanoi:
minä olen pahaa tehnyt Herraa
teidän Jumalaanne, ja teitä vas-
taan.
17. Niin anna nyt minulle an-
teeksi minun rikokseni vielä tällä
erällä, ja rukoilkaat Herraa tei-
dän Jumalaanne, että hän ottais
minulta pois vielä tämän kuole-
man.
18. Ja hän meni pois Pharaon
tyköä, ja rukoili Herraa.
19. Niin Herra käänsi tuulen ai-
van tuimaksi länsituuleksi, ja
nosti heinäsirkat ja heitti heidät
Punaiseen mereen, niin ettei yh-
täkään heinäsirkkaa jäänyt koko
Egyptin maan ääriin.
20. Mutta Herra paadutti Phara-
on sydämen, ja ei hän päästänyt
Israelin lapsia.
