JOB
1163
jättää työs hänen haltuunsa?
15. Uskotkos hänen siemenes
kotia tuovan, ja riihees kokoo-
van?
16. Ovatko riikinkukkoin sulat
kauniimmat kuin nälkäkurjen su-
lat?
17. Joka munansa jättää maa-
han, ja antaa maan lämpimän
hautoa niitä.
18. Hän unohtaa ne tallattavan,
ja että peto kedolla ne rikkois.
19. Hän on niin kova poikiansa
vastaan, kuin ei ne hänen olisi-
kaan: ei hän tottele turhaan työ-
tä tehdä.
20. Sillä Jumala on häneltä tai-
don ottanut pois, ja ei ole anta-
nut hänelle ymmärrystä.
21. Kuin hän ylentää itsensä
korkeuteen, nauraa hän hevosta
ja miestä.
22. Taidatkos antaa hevoselle
väen, eli taidatkos kaunistaa hä-
nen kaulansa hirnumisella?
23. Taidatkos peljättää hänen
niinkuin heinäsirkan? peljättävä
on hänen sieramiensa päristys.
24. Hän kaivaa maata kavioillan-
sa, on riemuinen väkevyydessän-
sä, ja menee sota-aseita vas-
taan.
25. Hän nauraa pelkoa ja ei
hämmästy, eikä pakene miekkaa.
26. Ehkä vielä viini kalisis häntä
vastaan, ja keihäät ja kilvet
välkkyisivät;
27. Hän korskuu, pudistelee ja
kaivaa maata, ja ei tottele vaski-
torven helinää.
28. Kuin vaskitorvi heliästi soi,
luihkaa hän: hui, ja haastaa so-
dan taampaa, niin myös pää-
miesten huudon ja riemun.
29. Lentääkö haukka sinun ym-
märryksestäs, ja hajoittaa siipen-
sä etelään käsin?
30. Lentääkö kotka sinun kädes-
täs niin korkialle, että hän tekee
pesänsä korkeuteen?
31. Hän asuu vuorilla ja yöttelee
vuorten kukkuloilla ja vahvoissa
paikoissa.
32. Sieltä hän katsoo ruan pe-
rään, ja hänen silmänsä näkevät
kauvas.
33. Hänen poikansa särpävät
verta; ja kussa raato on, siellä
myös hän on.
34. II. Ja Herra vastasi Jobia ja
sanoi:
35. Joka riitelee Kaikkivaltiaan
kanssa, eikö hänen pitäis sitä
vahvistaman? ja se joka nuhtelee
