NEHEMIA
1056
lainen ja palvelia Tobia Ammoni-
lainen sen kuulivat, panivat he
pahaksensa sangen kovin, että
joku ihminen tuli, joka Israelin
lasten parasta katsoi.
11. III. Ja kuin minä tulin Jerusa-
lemiin ja olin siellä ollut kolme
päivää,
12. Nousin minä yöllä ja vähä
väkeä minun kanssani; sillä en
minä sanonut kellenkään, mitä
minun Jumalani oli antanut sy-
dämeeni, tehdäkseni Jerusale-
missa; ja ei minulla ollut yhtään
juhtaa myötäni, muuta kuin se,
jonka päällä minä istuin.
13. Ja minä ajoin Laaksoportista
ulos yöllä, Kärmelähteen kohdal-
le Sontaporttiin asti ja katselin
Jerusalemin muureja, jotka olivat
jaotetut, ja portteja, jotka olivat
tulella kulutetut.
14. Ja minä menin vielä Lähde-
porttiin ja Kuninkaan vesilammin
tykö; ja ei ollut siellä siaa, että
minun juhtani sai käydä minun
allani.
15. Kuitenkin menin minä yöllä
ojaa myöten ja koettelin muuria;
sitte palasin minä ja tulin jälleen
Laaksoporttiin.
16. Ja ei ylimmäiset tietäneet,
kuhunka minä menin, taikka mitä
minä tein; sillä en minä vielä
siihenasti ilmoittanut mitään kel-
lenkään, Juudalaisille eikä pa-
peille, ylimmäisille taikka esival-
lalle, ja muille työn tekiöille.
17. Ja minä sanoin heille: te
näette tämän onnettomuuden,
jossa me olemme, että Jerusa-
lem on autiona, ja sen portit
ovat tulella kulutetut: tulkaat ja
rakentakaamme Jerusalemin
muurit, ettemme enää häpiänä
olisi.
18. Ja minä ilmoitin heille minun
Jumalani käden, joka oli hyvä
minun päälläni, ja myös kunin-
kaan sanat, jotka hän sanoi mi-
nulle. Ja he sanoivat: nous-
kaamme siis ja rakentakaamme.
Ja heidän kätensä vahvistuivat
hyvyyteen.
19. IV. Mutta kuin Sanballat Ho-
ronilainen, ja palvelia Tobia
Ammonilainen, ja Gesem Arabia-
lainen sen kuulivat, häpäisivät he
meitä ja katsoivat meidät ylön ja
sanoivat: mikä se on, jota te
teette? tahdotteko te luopua jäl-
leen kuninkaasta?
20. Niin minä vastasin heitä ja
sanoin heille: taivaan Jumala an-
