ESRA
1047
kultapenninkiä, ja kaksi kallista
vaskiastiaa, niin kirkasta kuin
kulta.
28. Ja minä sanoin heille: te
olette pyhät Herralle, niin myös
ovat astiat pyhät, ja kulta ja
hopia on hyvällä mielellä annet-
tu Herralle isäinne Jumalalle.
29. Valvokaat siis ja pitäkäät ne
niinkauvan tallella, että te ne jäl-
leen punnitsette ulos pappein ja
Leviläisten*, päämiesten ja Israe-
lin ylimmäisten isäin edessä, Je-
rusalemissa, Herran huoneen
arkkuihin.
30. Niin papit ja Leviläiset ottivat
vastaan punnitun hopian ja kul-
lan ja astiat, viedäksensä Jeru-
salemiin Jumalamme huoneesen.
31. IV. Ja me läksimme Ahavan
virran tyköä, toisena päivänä
toistakymmentä ensimäistä kuu-
ta, menemään Jerusalemiin. Ja
meidän Jumalamme käsi oli
meidän päällämme, joka meitä
pelasti vihollistemme käsistä ja
väijymisestä tiellä.
32. Ja me tulimme Jerusalemiin
ja oleskelimme siellä kolme päi-
vää.
33. V. Mutta neljäntenä päivänä
punnittiin hopia ja kulta, ja asti-
at meidän Jumalamme huonee-
sen, papin Urian pojan Meremo-
tin käden alla, ja hänen kans-
sansa oli Eleatsar Pinehaan poi-
ka ja heidän kanssansa Josabad
Jesuan poika ja Noadia Binnuin
poika, Leviläiset.
34. Jokaisen luvun ja painon jäl-
keen; ja kaikki se paino kirjoitet-
tiin siihen aikaan.
35. Ja vankeuden lapset, jotka
olivat tulleet vankeudesta, uhra-
sivat Israelin Jumalalle polttouh-
ria, kaksitoistakymmentä mullia,
koko Israelin edestä, yhdeksän-
kymmentä ja kuusi oinasta, seit-
semänkahdeksattakymmentä ka-
ritsaa, kaksitoistakymmentä kau-
rista syntiuhriksi, kaikki tyynni
polttouhriksi Herralle.
36. Ja he antoivat kuninkaan
kirjat ja käskyn kuninkaan maa-
herroille ja päämiehille tällä puo-
lella virtaa, ja korottivat kansan
ja Jumalan huoneen.
9. Luku.
I. Esra, kuultuansa Juudan kan-
san olevan heimolaisuudessa
pakanain kanssa, murehtii ja re-
pelee itsiänsä. II. Rukoilee har-
