NEHEMIA
1062
Juudalaisia heidän veljiänsä vas-
taan.
2. Ja oli muutamia, jotka sanoi-
vat: meillä on poikia ja tyttäriä,
ottakaamme siis (niiden hinnalla)
jyviä syödäksemme, että me
eläisimme.
3. Mutta monikahdat sanoivat:
pankaamme meidän peltomme,
viinamäkemme ja huoneemme
pantiksi, ja ottakaamme jyviä täl-
lä kalliilla ajalla.
4. Ja monikahdat sanoivat: me
otimme rahaa lainaksi kuninkaan
veroksi, meidän peltoimme ja
viinamäkeimme päälle;
5. Sillä meidän ruumiimme on
niinkuin veljeimmekin ruumis ja
meidän lapsemme niinkuin hei-
dänkin lapsensa; mutta katso,
me heitämme poikamme ja tyt-
täremme orjuuteen, ja jo par-
haallansa ovat muutamat mei-
dän tyttäristämme sorretut, ja ei
ole voimaa meidän käsissämme;
meidän peltomme ja viinamä-
kemme ovat joutuneet muille.
6. II. Kuin minä tämän puheen ja
heidän huutonsa kuulin, vihastuin
minä sangen kovin.
7. Ja minä ajattelin sydämessä-
ni, ja nuhtelin ylimmäisiä ja
päämiehiä ja sanoin heille: tah-
dotteko te kukin veljeltänne kor-
koa ottaa? Ja minä vein suuren
joukon heitä vastaan,
8. Ja sanoin heille: me olemme
ostaneet* veljemme Juudalaiset
jälleen, jotka olivat myydyt pa-
kanoille, varamme jälkeen; ja te
vielä nyt tahdotte myydä veljen-
ne, jotka meille myydyt ovat;
niin he vaikenivat ja ei taitaneet
vastata.
9. Niin minä sanoin: ei se ole
hyvä, minkä te teette; eikö tei-
dän pitäisi vaeltaman meidän
Jumalamme pelvossa, pakanain
meidän vihollistemme häväistyk-
sen tähden?
10. Minä myös ja minun veljeni
ja palveliani olemme lainanneet
heille rahaa ja jyviä; mutta jättä-
käämme pois tämä korko.
11. Antakaat heille tänäpänä
heidän peltonsa, viinamäkensä,
öljypuunsa, huoneensa ja sadas
osa rahasta, jyvistä, viinasta ja
öljystä, jonka te olette heiltä ko-
roksi vaatineet.
12. Niin he sanoivat: me an-
namme jälleen, ja emme ano
heiltä mitään; me teemme niin-
kuin sinä olet sanonut. Ja minä
