NEHEMIA
1060
Juudalaiset tekevät? pitääkö
heille niin sallittaman? pitääkö
heidän uhraaman? pitääkö hei-
dän sen täyttämän yhtenä päi-
vänä? pitääkö heidän kiviä elä-
väksi tekemän, jotka ovat tuhka-
läjä ja palaneet?
3. Ja Tobia Ammonilainen sanoi
hänen jälkeensä: rakentakoot
vapaasti; jos ketut sinne menisi-
vät, niin he kyllä jaottaisivat hei-
dän kivimuurinsa.
4. Kuule meidän Jumalamme,
kuinka me olemme katsotut
ylön, ja käännä heidän häväis-
tyksensä heidän päänsä päälle,
ja saata heitä häpiään vankeu-
den maassa.
5. Älä peitä heidän pahoja teko-
jansa ja älä pyyhi heidän syn-
tiänsä kasvois edestä; sillä he
ovat vihan matkaan saattaneet,
rakentajain läsnäollessa.
6. Mutta me rakensimme muurin
ja panimme hänen kaiketi yhteen
hamaan puoliväliin asti; ja kansa
sai sydämen työtä tehdäksensä.
7. II. Kuin Sanballat ja Tobia ja
Arabialaiset ja Ammonilaiset ja
Asdodilaiset kuulivat Jerusalemin
muurit korotetuksi, ja ruvetuksi
haljenneita parantamaan, vihas-
tuivat he sangen suuresti.
8. Ja he kaikki tekivät liiton kes-
kenänsä tullaksensa sotimaan
Jerusalemia vastaan, ja teke-
mään heille kapinaa.
9. Mutta me rukoilimme meidän
Jumalaamme ja panimme vartiat
öin ja päivin heitä vastaan, hei-
dän tähtensä.
10. Ja Juuda sanoi: kantajain
voima on heikoksi tullut ja mul-
taa on niin paljo, ettemme saa
rakentaa muuria.
11. Ja meidän vihollisemme sa-
noivat: ei heidän pidä tietämän
eli näkemän, ennenkuin me
olemme juuri heidän keskellänsä,
tapamme heidät ja estämme
työn.
12. Ja kuin ne Juudalaiset, jotka
heidän tykönänsä asuivat, tulivat
ja sanoivat meille kymmenen
kertaa: joka paikasta te vielä
meidän tykömme palajatte;
13. Niin minä lähetin kansan
alas muurin taa tuiviin paikkoi-
hin, heidän sukukuntainsa jäl-
keen, miekkoinensa, keihäinensä
ja joutsinensa.
14. Ja minä katselin ja valmistin
itseni, ja sanoin ylimmäisille ja
päämiehille, ja muulle kansalle:
