ESRA
1050
I. Kuin Esra näin rukoili ja tun-
nusti, itki ja makasi Jumalan
huoneen edessä, kokoontui suuri
joukko Israelista hänen tykönsä,
miehistä, vaimoista ja lapsista, ja
kansa itki sangen kovin.
2. Ja Sekania Jehielin poika,
Elamin lapsista, vastasi Esraa ja
sanoi: me olemme rikkoneet
Jumalaamme vastaan, että me
olemme ottaneet muukalaiset
vaimot maan kansoista; mutta
vielä on toivo sen vuoksi Israe-
lissa.
3. Niin tehkäämme nyt liitto
meidän Jumalamme kanssa
ajaaksemme kaikki vaimot pois
ja ne, jotka heistä syntyneet
ovat, Herran neuvon jälkeen ja
niiden, jotka pelkäävät meidän
Jumalamme käskyä; ja tapahtu-
koon lain jälkeen.
4. Niin nouse, sillä sinun se tu-
lee, me olemme sinun kanssas;
ole hyvässä turvassa ja tee niin.
5. Silloin nousi Esra ja vannotti
ylimmäiset papit ja Leviläiset, ja
koko Israelin, tekemään tämän
sanan jälkeen; ja he vannoivat.
6. Ja Esra nousi Jumalan huo-
neen edestä ja meni Johananin
Eliasibin pojan kammioon; ja
kuin hän sinne tuli, ei hän syö-
nyt leipää eikä juonut vettä; sillä
hän murehti heidän rikostensa
tähden, jotka olivat olleet van-
keudessa.
7. Ja he kuuluttivat Juudassa ja
Jerusalemissa kaikille lapsille,
jotka vankina olivat olleet, tule-
maan kokoon Jerusalemiin.
8. Ja joka ei kolmena päivänä
tullut päämiesten ja vanhimpain
neuvon jälkeen, niin kaikki hänen
tavaransa piti kirottu oleman, ja
hän itse piti eroitettaman niiden
joukosta, jotka vankina olivat ol-
leet.
9. Niin tulivat kaikki Juudan ja
Benjaminin miehet Jerusalemiin
kolmessa päivässä kokoon, se
on, kahdentenakymmenentenä
päivänä yhdeksännessä kuussa;
ja kaikki kansa istui kadulla Her-
ran huoneen edessä, ja värisivät
siitä asiasta ja sateen tähden.
10. II. Ja pappi Esra nousi ja
sanoi heille: te olette rikkoneet,
naidessanne muukalaisia vaimo-
ja, ja lisänneet Israelin synnit.
11. Niin tunnustakaat nyt se
Herralle isäinne Jumalalle, ja
tehkäät sitä, kuin hänelle kelpaa,
ja eroittakaat teitänne maan
