Tobian Kirja
II. Lucu .
TObia hauta cuolleita/ jotca catuilla lyödyt olit/ eikä anna idzens estä sijtä/ v. 1.
Tule sokiaxi ja hänen ystäwäns pilckawat händä/ v. 10.
Neuwo myös emändätäns/ ettei hän ryhtyis toisen caluun/ josta hän wihastu ja häwäise händä/ v. 19.
Tob 2:1 SEnjälken HERran juhlapäiwänä/ cosca Tobia huonesans culuisan wieraspidon walmistanut oli.
Tob 2:2 Sanoi hän pojallens: mene ja cudzu ne jumaliset meidän sugustam meidän cansam rualle.
Tob 2:3 Ja cosca hän palais/ sanoi hän Isällens Tobialle: yxi Israelita on cuolluna catulla.
Tob 2:4 Nijn nousi Tobia cohta pöydän tykö/ ennen cuin hän söi/ ja meni sen cuolluen ruumin tygö/ ja otti sen/ ja candoi hänen sala huonesens/ että hän sen sala hautais yöllä.
Tob 2:5 Ja cosca hän ruumin sala kätkenyt oli/ söi hän leipäns murheisans/
Tob 2:6 Ja ajatteli sitä sana cuin HERra Amos Prophetan cautta puhunut oli. Teidän juhlapäiwän pitä murhepäiwixi tuleman.
Tob 2:7 Ja meni yöllä ja hautais sen cuolluen:
Tob 2:8 Mutta hänen ystäwäns nuhtelit händä/ ja sanoit: Äsken käski Cuningas sinun tapetta sen asian tähden/ ja sinä olet sijtä sijhen sijtä pääsnyt/ ja cuitengin hautat cuolleita.
Tob 2:9 Mutta Tobia pelkäis Jumalata enämmän cuin Cuningasta/ ja candoi salaisest cocon ne tapetut/ ja piti sala huonesans/ ja yöllä hän hautais heidän.
Tob 2:10 Mutta se tapahtui yhtenä päiwänä/ cosca hän cotia tuli cuolleita hautamast/ ja oli wäsyxis/ ja nojais seinuxelle/ ja nuckui.
Tob 2:11 Pascansi pääskyinen pesästäns/ se putois palawana hänen silmijns/ josta hän tuli sokiaxi.
Tob 2:12 Mutta sencaltaisen waiwan andoi Jumala tulla hänen päällens/ että jälkentulewaiset oppisit kärsimän: nijncuin pyhästä Hiobista.
Tob 2:13 Ja että hän nuorudestans Jumalata peljännyt/ ja hänen käskyns pitänyt oli/ ei hän wihastunut eikä napisnut Jumalata wastan/ että hän oli andanut hänen sokiaxi tulla:
Tob 2:14 Waan pysyi lujana Jumalan pelgos/ ja kijtti Jumalata caiken elinaicans.
Tob 2:15 Ja nijncuin Cuningat pyhä Hiobi nauroit/
Tob 2:16 Nijn myös Tobiat nauroit hänen ystäwäns/ ja sanoit: Cusa nyt sinun uscalluxes on/ jonga tähden sinä sinun almuisas andanut/ ja nijn paljo cuolluita haudannut olet?
Tob 2:17 Ja Tobia nuhteli heitä/ ja sanoi: älkät sanoco nijn:
Tob 2:18 Sillä me olem pyhäin lapset/ ja odotam elämätä/ jonga Jumala anda nijlle/ jotca uscos wahwana ja lujana pysywät hänen edesäns.
Tob 2:19 MUtta Hanna hänen emändäns teki wiriäst työtä käsilläns/ ja ruockei hänen kehrämisellä.
Tob 2:20 Mutta se tapahtui/ että hän nuoren wuohen toi cotia.
Tob 2:21 Ja cosca hänen miehens Tobia cuuli sen määkywän/ sanoi hän: Cadzocat/ ettei se warastettu ole/ andacat händä isännällens jällens: sillä ei meidän sowi syödä warastetusta calusta/ eikä sijhen ryhtyä.
Tob 2:22 Sijtä puhesta wihastui hänen emändäns/ wastais ja sanoi: Tästä nähdän/ että sinun uscalluxes ei ole mitän/ ja sinun almuisas owat huckunet.
Tob 2:23 Sencaltaisilla ja muilla sanoilla/ soimais hän hänelle hänen wiheljäisyttäns.