Tobian Kirja
XIV. Lucu .
TObia elä sijtte neljäkymmendä wuotta/ ja cuole/ v. 1.
cudzu cuolemans edellä poicans ja poicans lapset/ ilmoitta heille Niniwen häwitettäwän ja Jerusalemin rakettawan jällens/ v. 5.
neuwo heitä lähtemän Niniwestä/ cosca he hänen ja hänen emändäns haudannet olit/ v. 10.
Tobia mene Niniwest/ cosca hän äitins haudannut oli/ Medenijn appens tygö/ josa myös hängin cuole/ cosca hän 99. ajastaica elänyt oli/ v. 14.
Tob 14:1 COsca nämät olit tapahtunet/ ja Tobia oli näkyns saanut jällens/ eli hän wielä sijtte caxi wijdettäkymmendä ajastaica/ ja näki lapsens lapset.
Tob 14:2 Ja cosca hän sadan ja cahden ajastajan wanha oli/ haudattin hän Niniwes cunnialisest:
Tob 14:3 Sillä cosca hän cuusi cuudettakymmendä ajastaica wanha oli/ tuli hän sokiaxi/ ja cuudendenakymmendenä wuonna sai hän näkyns jällens.
Tob 14:4 Ja sen muun ikäns culutti hän iloisest/ ja menestyi Jumalan pelgos/ ja cuoli hywäs rauhas.
Tob 14:5 MUtta ennen cuolematans/ cudzui hän poicans Tobian eteens/ ja seidzemen nuorta poicaista/ hänen poicans lasta/ ja sanoi heille:
Tob 14:6 Niniwe pitä pian häwitettämän: sillä ei HERran sana puutu. Mutta Medenis pitä wielä sijtte cauwan rauhan oleman/ ja meidän weljem/ jotca Israelin maalda hajotetut owat/ pitä tuleman jällens.
Tob 14:7 Ja meidän maam/ joca nyt kylmillä on/ pitä jocapaicas asutuxi tuleman/ ja Jumalan huone/ joca poldettu on/ pitä rakettaman jällens/ ja caicki jotca Jumalata pelkäwät/ pitä sinne tuleman jällens.
Tob 14:8 Ja pacanat pitä myös hylkämän heidän epäjumalans/ ja pitä tuleman Jerusalmijn/ ja siellä asuman.
Tob 14:9 Ja caicki pacanat ja Cuningat pitä siellä iloidzeman/ ja palweleman Israelin Jumalata.
Tob 14:10 Nijn cuulcat nyt minun poicani teidän Isänne: palwelcat HERra totudes/ ja olcat wagat hänes/ ja turwatcat häneen täydellisest.
Tob 14:11 Tehkät mitä hän käskenyt on/ ja opettacat sencaltaisita teidän lapsillen/ että he myös almua andaisit/ että he aina Jumalata pelkäisit/ ja luottaisit hänen päällens caikesta sydämestäns.
Tob 14:12 Ja/ rackat lapset/ cuulcat minua/ ja älkät pysykö täsä Niniwes/ waan cosca te teidän äitin haudannet oletta minun tyköni minun hautaani/ nijn noscat menemän tääldä pois.
Tob 14:13 Sillä minä näen/ että Niniwen syndi lopetta hänen.
Tob 14:14 JA cohta äitins cuoleman jälken meni Tobia Niniwest emändäns/ lastens ja lasten lastens cansa Medenijn appens ja hänen emändäns sucuin tygö/ ja löysi heidän raidisna ja terwenä hywäsä woimasans/ ja hän holhois heitä.
Tob 14:15 Ja cosca he cuolit/ painoi hän myös heidän silmäns kijnni/ ja sai nijn caiken perinnön ja Raguelin tawaran/ ja eli haman wijdenden polween/ ja näki lapsens ja lastens lapset.
Tob 14:16 Ja cosca hän yhdexänkymmenen ja yhdexän wuotinen oli/ jotca hän Jumalan pelgos ilolla elänyt oli/ hautaisit hänen hänen sucuns.
Tob 14:17 Ja caicki hänen sucuns elit jumalisest/ ja cunnialisest: Nijn että he sekä Jumalalle että ihmisille/ ja caikille cuin maacunnas asuit otolliset olit.
Tobian Kirjan loppu.