25 luku

Uusi maaherra Festus kutsuu Paavalin syyttäjät Kesareaan 1 – 5; Paavali puolustautuu heidän syytöksiään vastaan 6 – 8 ja vetoaa keisariin, kun Festus, ollakseen juutalaisille mieliksi, tahtoo lähettää hänet Jerusalemiin tutkittavaksi 9 – 12 Festus kertoo kuningas Agrippalle, joka oli saapunut häntä tervehtimään, Paavalista 13 – 22, ja Paavali tuodaan kuninkaan eteen 23 – 27.

1 Kun nyt Festus oli astunut maaherranvirkaan, meni hän kolmen päivän kuluttua Kesareasta ylös Jerusalemiin.

1 Tultuaan sitten maakuntaansa Festus meni kolmen päivän kuluttua Kesareasta ylös Jerusalemiin.

1. Kuin siis Festus oli tullut maakuntaan, meni hän Kesareasta kolmannen päivän perästä ylös Jerusalemiin.

1. COsca Festus oli tullut maacundan waelsi hän Cesareasta colmannen päiwän perästä Jerusalemijn.

1. COska nyt Festus oli tullut Makundan/ colmanen peiuen perest yleswaelsi hen Jerusalemijn Cesariasta. (Koska nyt Festus oli tullut maakuntaan/ kolmannen päiwän perästä ylöswaelsi hän Jerusalemiin Kesareasta.)

1. Φῆστος οὖν ἐπιβὰς τῇ ἐπαρχίᾳ μετὰ τρεῖς ἡμέρας ἀνέβη εἰς Ἱεροσόλυμα ἀπὸ Καισαρείας·

1. φηστος ουν επιβας τη επαρχια μετα τρεις ημερας ανεβη εις ιεροσολυμα απο καισαρειας 1. festos oυn epiβas te eparchia meta treis emeras aneβe eis ierosolυma apo kaisareias

1 {July, 61 AD. Paul’s appearance before Festus.} Therefore after three days, having stepped into the province, Festus went-up to Jerusalem from Caesarea.

1. Now when Festus was come into the province, after three days he ascended from Caesarea to Jerusalem.

1. Da nun Festus ins Land gekommen war, zog er über drei Tage hinauf von Cäsarea gen Jerusalem.

1. FESTO pues, entrado en la pro- vincia, tres dias después subió de Cesarea a Jerusalem.

1 Фест, прибыв в область, через три дня отправился из Кесарии в Иерусалим.

2 Niin ylipapit ja juutalaisten ensimmäiset miehet ilmoittivat hänelle syyttävänsä Paavalia ja pyysivät häneltä

2 Niin *ylin pappi* ja juutalaisten ensimmäiset miehet esittivät hänelle syytteen Paavalia vastaan ja pyysivät häneltä

2. Niin ylimmäinen pappi ja ylimmäiset Juudalaisista tulivat hänen eteensä Paavalia vastaan, ja rukoilivat häntä,

2. Nijn ylimmäinen Pappi ja ylimmäiset Judalaisista tulit hänen eteens Pawalita wastan rucoilit händä

2. Nin tulit Ylimeiset Papit/ ia ne Ylimeiset Juttaista henen etens/ Paualita wastan/ (Niin tulit ylimmäiset papit/ ja ne ylimmäiset juuttaista hänen eteensä/ Pawalia wastaan/)

2. ἐνεφάνισαν δὲ αὐτῷ ὁ ἀρχιερεὺς καὶ οἱ πρῶτοι τῶν Ἰουδαίων κατὰ τοῦ Παύλου, καὶ παρεκάλουν αὐτὸν,

2. ενεφανισαν δε αυτω ο αρχιερευς και οι πρωτοι των ιουδαιων κατα του παυλου και παρεκαλουν αυτον 2. enefanisan de aυto o archiereυs kai oi protoi ton ioυdaion kata toυ paυloυ kai parekaloυn aυton

2 Now the high-priest and the foremost ones of the Jews disclosed to him (things) against Paul, and they were pleading with him,

2. Then the high priest and the chief of the Jews informed him against Paul, and besought him,

2. Da erschienen vor ihm die Vornehmsten der Juden wider Paulus und ermahnten ihn

2. Y comparecieron delante de él el sumo sacerdote, y los principales de los Judíos contra Pablo, y le rogaron,

2 Тогда первосвященник и знатнейшие из Иудеев явились к нему с жалобою на Павла и убеждали его,

3 ja anoivat sitä suosionosoitusta itsellensä, Paavalia vastaan, että hän haettaisi hänet Jerusalemiin; sillä he valmistivat väijytystä tappaakseen hänet tiellä.

3 ja anoivat sitä suosiota *Paavalin turmioksi,* että hän haettaisi hänet Jerusalemiin. Sillä he valmistivat väijytystä tappaakseen hänet tiellä.

3. Ja pyysivät häneltä suosiota häntä kohtaan, että hän kutsuttais hänen Jerusalemiin, ja väijyivät häntä tappaaksensa tiellä.

3. Ja pyysit häneldä suosiota händä wastan että hän cudzutais hänen Jerusalemijn. Ja wäjyit händä tappaxens tiellä.

3. ia rucolit hende ia pysit henelde sosiota henen wastans/ ette hen cutzuttais henen Jerusalemijn. (ja rukoilit häntä ja pyysit häneltä suosiota hänen wastaansa/ että hän kutsuttais hänen Jerusalemiin.)

3. αἰτούμενοι χάριν κατ’ αὐτοῦ, ὅπως μεταπέμψηται αὐτὸν εἰς Ἱερουσαλήμ, ἐνέδραν ποιοῦντες ἀνελεῖν αὐτὸν κατὰ τὴν ὁδόν.

3. αιτουμενοι χαριν κατ αυτου οπως μεταπεμψηται αυτον εις ιερουσαλημ ενεδραν ποιουντες ανελειν αυτον κατα την οδον 3. aitoυmenoi charin kat aυtoυ opos metapempsetai aυton eis ieroυsalem enedran poioυntes anelein aυton kata ten odon

3 asking for a favor against him, *that he might send for him to (come to) Jerusalem; making* a plot to assassinate him on the road.

3. And desired favour against him, that he would send for him to Jerusalem, laying wait in the way to kill him.

3. und baten um Gunst wider ihn, daß er ihn fordern ließe gen Jerusalem, und stellten ihm nach, daß sie ihn unterwegs umbrächten.

3. Pidiendo favor contra él, que le hiciese traer a Jerusalem, poniéndole asechanzas para matarle en el camino.

3 прося, чтобы он сделал милость, вызвал его в Иерусалим; и злоумышляли убить его на дороге.

4 Mutta Festus vastasi, että Paavalia pidettiin vartioituna Kesareassa ja että hän itse aikoi piakkoin lähteä sinne.

4 Niin Festus vastasi, että Paavalia pidettiin vartioituna Kesareassa ja että hän itse aikoi pian lähteä sinne.

4. Niin Festus vastasi, että Paavali piti hyvin kätkettämän Kesareassa, ja että hän tahtoi itse pian sinne vaeltaa.

4. Nijn Festus wastais: että Pawali piti hywin kätkettämän Cesareas ja että hän tahdoi idze pian sinne waelda

4. Ja wäghyit hende tappaxens tielle. Nin Festus wastasi/ Ette Pauali piti hyuin ketkettemen Cesarias/ Ja ette hen tachtoi itze pian sinne waelta/ (Ja wäijyit häntä tappaaksensa tiellä. Niin Festus wastasi/ Että Pawali piti hywin kätkettämän Kesareassa/ Ja että hän tahtoi itse pian sinne waeltaa.)

4. ὁ μὲν οὖν Φῆστος ἀπεκρίθη τηρεῖσθαι τὸν Παῦλον ἐν Καισαρείᾳ, ἑαυτὸν δὲ μέλλειν ἐν τάχει ἐκπορεύεσθαι·

4. ο μεν ουν φηστος απεκριθη τηρεισθαι τον παυλον εν καισαρεια εαυτον δε μελλειν εν ταχει εκπορευεσθαι 4. o men oυn festos apekrithe tereisthai ton paυlon en kaisareia eaυton de mellein en tachei ekporeυesthai

4 Therefore indeed, Festus answered that Paul (is) to be kept in Caesarea, but he himself is about to travel out (there) shortly.

4. But Festus answered, that Paul should be kept at Caesarea, and that he himself would depart shortly thither.

4. Da antwortete Festus, Paulus würde ja behalten zu Cäsarea; aber er würde in kurzem wieder dahin ziehen.

4. Mas Festo respondió que Pablo estuviese guardado en Cesarea, y que él se partiría presto.

4 Но Фест отвечал, что Павел содержится в Кесарии под стражею и что он сам скороотправится туда.

5 Ja hän lisäsi: "Tulkoot siis teidän johtomiehenne minun mukanani sinne alas, ja jos siinä miehessä on jotakin väärää, syyttäkööt häntä".

5 Tulkoot siis johtomiehenne kanssani alas, hän sanoi, "ja jos siinä miehessä on jotain, syyttäkööt häntä."

5. Jotka siis teidän seassanne, sanoi hän, voimalliset ovat, ne tulkaan alas meidän kanssamme, ja jos jotakin vääryyttä on tässä miehessä, niin kantakaan he hänen päällensä.

5. Jotca sijs teidän seasan ( sanoi hän ) woiwat sinne tulla ne tulcan alas meidän cansam ja jos jotakin syytä on täsä miehes nijn candacat hänen päällens.

5. Jotca sis teiden seasan (ma hen) woiwat sinne tulla/ ne ynne meiden cansan alastulcan/ Ja ios iotakin syte ombi tesse Miehes/ nin candacat henen pälens. (Jotka siis teidän seassan woiwat sinne tulla/ niin ynnä meidän kanssa alas tulkaan/ Ja jos jotakin syytä ompi tässä miehessä/ niin kantakaat hänen päällensä.)

5. Οἱ οὖν δυνατοὶ ἐν ὑμῖν, φησί, συγκαταβάντες, εἴ τί ἐστιν ἐν τῷ ἀνδρὶ τούτῳ, κατηγορείτωσαν αὐτοῦ.

5. οι ουν δυνατοι εν υμιν φησιν συγκαταβαντες ει τι εστιν {VAR2: ατοπον } εν τω ανδρι τουτω κατηγορειτωσαν αυτου 5. oi oυn dυnatoi en υmin fesin sυgkataβantes ei ti estin {VAR2: atopon } en to andri toυto kategoreitosan aυtoυ

5 Therefore he says, The mighty ones among you° (have) gone-down together with (me) if there is anything (evil) in this man, let them accuse him.

5. Let them therefore, said he, which among you are able, go down with me, and accuse this man, if there be any wickedness in him.

5. Welche nun unter euch (sprach er) können, die laßt mit hinabziehen und den Mann verklagen, so etwas an ihm ist.

5. Los que de vosotros pueden, dijo, desciendan conmigo, y si hay algún crímen en este varón, acúsenle.

5 Итак, сказал он, которые из вас могут, пусть пойдут со мною, и если есть что-нибудь за этим человеком, пусть обвиняют его.

6 Ja viivyttyään heidän luonansa ainoastaan kahdeksan tai kymmenen päivää hän meni alas Kesareaan. Seuraavana päivänä hän istui tuomarinistuimelle ja käski tuoda Paavalin eteensä.

6 Viivyttyään heidän luonaan *toista kymmentä* päivää, hän meni alas Kesareaan. Seuraavana päivänä hän istuutui tuomarinistuimelle ja käski tuoda Paavalin.

6. Kuin hän siis oli heidän tykönänsä viipynyt enempi kuin kymmenen päivää, läksi hän alas Kesareaan. Ja toisena päivänä istui hän tuomioistuimelle ja käski Paavalin tuoda edes.

6. COsca hän sijs oli heidän tykönäns wijpynyt enämmän cuin kymmenen päiwä läxi hän alas Cesarean. Ja toisna päiwänä istui hän Duomioistuimella ja käski Pawalin edestuoda.

6. Coska hen sis oli heiden tykenens wipynyt enemen quin kymmenen peiue/ nin hen alaslexi Cesarean. Ja toisna peiuen hen istui Domiostolin päle/ ia keski Paualin edestoota. (Koska hän siis oli heidän tykönänsä wiipynyt enemmin kuin kymmenen päiwää/ niin hän alas läksi Kesareaan. Ja toisena päiwänä hän istui tuomiotuolin päälle/ ja käski Pawalin edestuoda.)

6. Διατρίψας δὲ ἐν αὐτοῖς ἡμέρας πλείους ἢ δέκα, καταβὰς εἰς Καισάρειαν, τῇ ἐπαύριον καθίσας ἐπὶ τοῦ βήματος ἐκέλευσε τὸν Παῦλον ἀχθῆναι.

6. διατριψας δε εν αυτοις ημερας πλειους η δεκα καταβας εις καισαρειαν τη επαυριον καθισας επι του βηματος εκελευσεν τον παυλον αχθηναι 6. diatripsas de en aυtois emeras pleioυs e deka kataβas eis kaisareian te epaυrion kathisas epi toυ βematos ekeleυsen ton paυlon achthenai

6 Now having stayed among them more than ten days, he went-down to Caesarea. On the next-day having sat upon the judicial-seat, he commanded Paul to be led (before him).

6. And when he had tarried among them more than ten days, he went down unto Caesarea; and the next day sitting on the judgment seat commanded Paul to be brought.

6. Da er aber bei ihnen mehr denn zehn Tage gewesen war, zog er hinab gen Cäsarea; und des andern Tages setzte er sich auf den Richtstuhl und hieß Paulus holen.

6. Y deteniéndose entre ellos no más de diez dias, venido a Cesarea, el siguiente día se asentó en el tribunal, y mandó que Pablo fuese traido.

6 Пробыв же у них не больше восьми или десяти дней, возвратился в Кесарию, и на другой день, сев на судейское место, повелел привести Павла.

7 Ja kun hän oli saapunut, asettuivat ne juutalaiset, jotka olivat tulleet Jerusalemista, hänen ympärilleen ja tekivät useita ja raskaita syytöksiä (Paavalia vastaan), joita he eivät kuitenkaan kyenneet näyttämään toteen;

7 Hänen saavuttuaan asettuivat ne juutalaiset, jotka olivat tulleet alas Jerusalemista, hänen ympärilleen ja esittivät monia ja raskaita syytöksiä (Paavalia vastaan), joita eivät kyenneet näyttämään toteen.

7. Kuin hän oli tullut edes, seisoivat ne Juudalaiset ympärillä, jotka olivat Jerusalemista tulleet alas, ja toivat edes monta ja suurta vikaa Paavalia vastaan, joita ei he voineet vahvistaa;

7. Cosca hän sinne tuotin astuit ne Judalaiset edes jotca olit Jerusalemista tullet ja edestoit monda ja suurta wica Pawalita wastan joita ei he woinet wahwista:

7. Quin hen nyt sinne tootijn/ nin ne Juttat edesastuit/ iotca olit Jerusalemista alastulleet/ ia edestoit monda ia swret wighat Paualita wastan/ ioita eiuet he woinet wahwista/ (Kuin hän nyt sinne tuotiin/ niin ne juuttaat edesastuit/ jotka olit Jerusalemista alas tulleet/ ja edestoit monta ja suuret wihat Pawalia wastaan/ joita eiwät he woineet wahwistaa/)

7. παραγενομένου δὲ αὐτοῦ περιέστησαν οἱ ἀπὸ Ἱεροσολύμων καταβεβηκότες Ἰουδαῖοι, πολλὰ καὶ βαρέα αἰτιώματα φέροντες κατὰ τοῦ Παύλου, ἃ οὐκ ἴσχυον ἀποδεῖξαι,

7. παραγενομενου δε αυτου περιεστησαν οι απο ιεροσολυμων καταβεβηκοτες ιουδαιοι πολλα και βαρεα αιτιαματα φεροντες κατα του παυλου α ουκ ισχυον αποδειξαι 7. paragenomenoυ de aυtoυ periestesan oi apo ierosolυmon kataβeβekotes ioυdaioi polla kai βarea aitiamata ferontes kata toυ paυloυ a oυk ischυon apodeiksai

7 Now (after) he came*, the Jews who had come-down from Jerusalem stood around him, bringing many and cruel accusations against Paul, which they were not strong-enough to show.

7. And when he was come, the Jews which came down from Jerusalem stood round about, and laid many and grievous complaints against Paul, which they could not prove.

7. Da der aber vor ihn kam, traten umher die Juden, die von Jerusalem herabgekommen waren, und brachten auf viele und schwere Klagen wider Paulus, welche sie nicht konnten beweisen,

7. El cual venido, le rodearon los Judíos que habían venido de Jerusalem, alegando contra Pablo muchas y graves acusaciones, las cuales no podían probar,

7 Когда он явился, стали кругом пришедшие из Иерусалима Иудеи, принося на Павла многие и тяжкиеобвинения, которых не могли доказать.

8 sillä Paavali torjui syytökset ja sanoi: "Minä en ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan".

8 Hän* vastasi puolustuksekseen: "En ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan."

8. Sillä hän vastasi edestänsä: en minä ole mitään rikkonut Juudalaisten lakia, en templiä, enkä keisaria vastaan.

8. Sillä Pawali wastais edestäns: En minä ole mitän rickonut en Judalaisten Lakia en Templiä engä Keisarica wastan.

8. Sille ette Pauali wastasi edhestens/ ettei hen miten ole rickonut/ eikä Juttain Laki/ eikä Templin/ eikä Keisarin wastaan. (Sillä että Pawali wastasi edestänsä/ ettei hän mitään ole rikkonut/ eikä juuttain lakia/ eikä templiä/ eikä keisaria wastaan.)

8. ἀπολογουμένου αὐτοῦ ὅτι Οὔτε εἰς τὸν νόμον τῶν Ἰουδαίων οὔτε εἰς τὸ ἱερὸν οὔτε εἰς Καίσαρά τι ἥμαρτον.

8. απολογουμενου αυτου οτι ουτε εις τον νομον των ιουδαιων ουτε εις το ιερον ουτε εις καισαρα τι ημαρτον 8. apologoυmenoυ aυtoυ oti oυte eis ton nomon ton ioυdaion oυte eis to ieron oυte eis kaisara ti emarton

8 (Then Paul,) making his defense, (said), Neither at the law of the Jews nor at the temple nor at Caesar, did I sin in anything.

8. While he answered for himself, Neither against the law of the Jews, neither against the temple, nor yet against Caesar, have I offended any thing at all.

8. dieweil er sich verantwortete: Ich habe weder an der Juden Gesetz noch an dem Tempel noch am Kaiser mich versündigt.

8. Contestando Pablo por sí: Que ni contra la ley de los Judíos, ni contra el templo, ni contra César he pecado en algo.

8 Он же в оправдание свое сказал: я не сделал никакого преступления ни против закона Иудейского, ни против храма, ни против кесаря.

9 Niin Festus, joka tavoitteli juutalaisten suosiota, vastasi Paavalille ja sanoi: "Tahdotko lähteä Jerusalemiin ja siellä vastata näihin syytöksiin minun edessäni?"

9 Niin Festus joka pyrki saavuttamaan juutalaisten suosiota, vastasi Paavalille ja sanoi: "Tahdotko lähteä ylös Jerusalemiin käymään siellä oikeutta edessäni tästä asiasta?"

9. Niin Festus tahtoi Juudalaisten mieltä noutaa, vastasi Paavalia ja sanoi: tahdotkos mennä ylös Jerusalemiin ja siellä näistä oikeudella seisoa minun edessäni?

9. NIin Festus tahdoi Judalaisten mieldä nouta wastais Pawalita ja sanoi: tahdotcos mennä ylös Jerusalemin ja siellä näistä oikeudella seiso minun edesäni:

9. Nin Festus tachtoi Juttain mielen nouta/ wastasi Paualita ia sanoi/ Tadhocos ylesmenne Jerusalemin/ ia sielle neiste oikiudhella seiso minun edheseni. (Niin Festus tahtoi juuttain mielen noutaa/ wastasi Pawalia ja sanoi/ Tahdotkos ylös mennä Jerusalemiin/ ja siellä näistä oikeudella seisoa minun edessäni.)

9. ὁ Φῆστος δὲ θέλων τοῖς Ἰουδαίοις χάριν καταθέσθαι, ἀποκριθεὶς τῷ Παύλῳ εἶπε· Θέλεις εἰς Ἱερουσαλήμ ἀναβὰς ἐκεῖ περὶ τούτων κρίνεσθαι ἐπ’ ἐμοῦ;

9. ο φηστος δε τοις ιουδαιοις θελων χαριν καταθεσθαι αποκριθεις τω παυλω ειπεν θελεις εις ιεροσολυμα αναβας εκει περι τουτων κρινεσθαι επ εμου 9. o festos de tois ioυdaiois thelon charin katathesthai apokritheis to paυlo eipen theleis eis ierosolυma anaβas ekei peri toυton krinesthai ep emoυ

9 But Festus, wishing to lay up a favor for himself with the Jews, answered and said to Paul, Are you willing, (after) having gone-up to Jerusalem, to be judged there concerning these things in front of me?

9. But Festus, willing to do the Jews a pleasure, answered Paul, and said, Wilt thou go up to Jerusalem, and there be judged of these things before me?

9. Festus aber wollte den Juden eine Gunst erzeigen und antwortete Paulus und sprach: Willst du hinauf gen Jerusalem und daselbst über dieses dich vor mir richten lassen?

9. Mas Festo, queriendo congraciarse con los Judíos, respondiendo a Pablo, dijo: ¿Quieres subir a Jerusalem, y ser juzgado allá de estas cosas delante de mí?

9 Фест, желая сделать угождение Иудеям, сказал в ответ Павлу: хочешь ли идти вИерусалим, чтобы я там судил тебя в этом?

10 Mutta Paavali sanoi: "Minä seison keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minut tuomittakoon. Juutalaisia vastaan en ole mitään rikkonut, niinkuin sinäkin aivan hyvin tiedät.

10 Mutta Paavali sanoi: "Seison keisarin tuomarinistuimen edessä, jossa minut tuomittakoon. Juutalaisille en ole mitään vääryyttä tehnyt, niin kuin sinäkin aivan hyvin tiedät.

10. Mutta Paavali sanoi: minä seison keisarin oikeudessa, ja siinä tulee minua tuomita: en minä ole Juudalaisille mitään vääryyttä tehnyt, kuin sinä itsekin paremmin tiedät.

10. Mutta Pawali sanoi: minä tahdon seiso Keisarin oikeuden edes ja sijnä minä duomittacon en minä ole Judalaisille mitän wääryttä tehnyt cuin sinä idzekin tiedät.

10. Mutta Pauali sanoi/ Mine seison Keisarin Oikiudhen edes/ ia sijne tule minua domitta/ Em mine ole Juttain ychten wärin tehnyt/ quin sine mös itze paramin tiedhet. (Mutta Pawali sanoi/ Minä seison keisarin oikeuden edessä/ ja siinä tulee minua tuomita/ En minä ole juuttain yhtään wäärin tehnyt/ kuin sinä myös itse paremmin tiedät.)

10. εἶπε δὲ ὁ Παῦλος· Ἐπὶ τοῦ βήματος Καίσαρος ἑστώς εἰμι, οὗ με δεῖ κρίνεσθαι. Ἰουδαίους οὐδὲν ἠδίκησα, ὡς καὶ σὺ κάλλιον ἐπιγινώσκεις·

10. ειπεν δε ο παυλος επι του βηματος καισαρος εστως ειμι ου με δει κρινεσθαι ιουδαιους ουδεν ηδικησα ως και συ καλλιον επιγινωσκεις 10. eipen de o paυlos epi toυ βematos kaisaros estos eimi oυ me dei krinesthai ioυdaioυs oυden edikesa os kai sυ kallion epiginoskeis

10 But Paul said, I am standing in front of Caesar’s judicial-seat, where it is essential for me to be judged. I did not wrong the Jews, as you also fully well know.

10. Then said Paul, I stand at Caesar's judgment seat, where I ought to be judged: to the Jews have I done no wrong, as thou very well knowest.

10. Paulus aber sprach: Ich stehe vor des Kaisers Gericht, da soll ich mich lassen richten; den Juden habe ich kein Leid getan, wie auch du aufs beste weißt.

10. Y Pablo dijo: Ante el tribunal de César estoy, donde debo ser juzgado. A los Judíos no he hecho agravio alguno, como tú sabes muy bien.

10 Павел сказал: я стою перед судом кесаревым, где мне и следует быть судиму. Иудеев я ничем не обидел, как и ты хорошо знаешь.

11 Vaan jos muuten olen rikkonut ja tehnyt jotakin, mikä ansaitsee kuoleman, en pyri pääsemään kuolemasta; mutta jos se, mistä nämä minua syyttävät, on perätöntä, niin ei kukaan voi luovuttaa minua heille. Minä vetoan keisariin."

11 Jos kuitenkin olen väärintekijä ja olen tehnyt jotain kuoleman ansaitsevaa, en pyri pääsemään kuolemasta. Mutta jos siinä, mistä nämä minua syyttävät, ei ole perää, niin kukaan ei voi luovuttaa minua heille. Vetoan keisariin."

11. Sillä jos minä olen jonkun vahingoittanut, eli minun henkeni rikkonut, niin en minä tahdo välttää kuolemaa: jos ei taas mitään niistä ole, mitä he minun päälleni kantavat, niin ei yksikään taida minua antaa heidän käsiinsä: minä turvaan keisariin.

11. Sillä jos minä olen jongun wahingoittanut eli minun hengeni rickonut nijn en minä tahdo wälttä cuolemata jos ei taas mitän nijstä ole cuin he minun päälleni candawat nijn ei yxikän taida minua anda heidän käsijns minä turwan Keisarihin.

11. Sille ios mine olen iongun wahingoittanut/ elike Hengeni rickonut/ nin em mine welte colemasta. Jos ei taas miten nijte ole/ ioista he minun päleni candauat/ nin eikengen taidha minua anda heiden käsijns/ Mine lycken minuni Keisarin ala. (Sillä jos minä olen jonkun wahingoittanut/ elikä henkeni rikkonut/ niin en minä wältä kuolemasta. Jos ei taas mitään niitä ole/ joista he minun päälleni kantawat/ niin eikenkään taida minua antaa heidän käsiinsä/ Minä lykkään minuni keisarin alle.)

11. εἰ μὲν γὰρ ἀδικῶ καὶ ἄξιον θανάτου πέπραχά τι, οὐ παραιτοῦμαι τὸ ἀποθανεῖν· εἰ δὲ οὐδέν ἐστιν ὧν οὗτοι κατηγοροῦσί μου, οὐδείς με δύναται αὐτοῖς χαρίσασθαι· Καίσαρα ἐπικαλοῦμαι.

11. ει μεν γαρ αδικω και αξιον θανατου πεπραχα τι ου παραιτουμαι το αποθανειν ει δε ουδεν εστιν ων ουτοι κατηγορουσιν μου ουδεις με δυναται αυτοις χαρισασθαι καισαρα επικαλουμαι 11. ei men gar adiko kai aksion thanatoυ pepracha ti oυ paraitoυmai to apothanein ei de oυden estin on oυtoi kategoroυsin moυ oυdeis me dυnatai aυtois charisasthai kaisara epikaloυmai

11 For* if I indeed am wronging (anyone), and have practiced anything worthy of death, I do not renounce to die, but if there is nothing of what these are accusing me; no one is able to grant me to them. I myself am appealing to Caesar.

11. For if I be an offender, or have committed any thing worthy of death, I refuse not to die: but if there be none of these things whereof these accuse me, no man may deliver me unto them. I appeal unto Caesar.

11. Habe ich aber jemand Leid getan und des Todes wert gehandelt, so weigere ich mich nicht, zu sterben; ist aber der keines nicht, dessen sie mich verklagen, so kann mich ihnen niemand übergeben. Ich berufe mich auf den Kaiser!

11. Porque si alguna injuria, o cosa alguna digna de muerte he hecho, no rehuso de morir; mas si nada hay de las cosas de que estos me acusan, nadie me puede entregar a ellos: a César apelo.

11 Ибо, если я неправ и сделал что-нибудь, достойное смерти, то не отрекаюсь умереть; а если ничего того нет, в чем сии обвиняют меня, то никто не может выдатьменя им. Требую суда кесарева.

12 Silloin Festus, neuvoteltuaan neuvoskuntansa kanssa, vastasi: "Keisariin sinä olet vedonnut, niinpä mene keisarin eteen".

12 Silloin Festus neuvoteltuaan neuvoskuntansa kanssa, vastasi: "Keisariin olet vedonnut, keisarin eteen olet menevä."

12. Silloin Festus puhutteli raatia ja vastasi: keisariin sinä turvasit, keisarin tykö pitää myös sinun menemän.

12. Nijn Festus puhutteli Raadia ja wastais: Keisarihin sinä turwaisit Keisarin tygö pitä myös sinun menemän.

12. Nin Festus Radhia puhutteli ia wastasi/ Keisarin ala sine lyckesit sinus/ Keisarin tyge sinun mös pite menemen. (Niin Festus raatia puhutteli ja wastasi/ Keisarin alle sinä lykkäsit sinus/ Keisarin tykö sinun myös pitää menemän.)

12. τότε ὁ Φῆστος συλλαλήσας μετὰ τοῦ συμβουλίου ἀπεκρίθη· Καίσαρα ἐπικέκλησαι, ἐπὶ Καίσαρα πορεύσῃ.

12. τοτε ο φηστος συλλαλησας μετα του συμβουλιου απεκριθη καισαρα επικεκλησαι επι καισαρα πορευση 12. tote o festos sυllalesas meta toυ sυmβoυlioυ apekrithe kaisara epikeklesai epi kaisara poreυse

12 Then Festus, having spoken together with the council, answered, You yourself have appealed (to be) in front of Caesar, (then) you will be traveling to Caesar.

12. Then Festus, when he had conferred with the council, answered, Hast thou appealed unto Caesar? unto Caesar shalt thou go.

12. Da besprach sich Festus mit dem Rat und antwortete: Auf den Kaiser hast du dich berufen, zum Kaiser sollst du ziehen.

12. Entónces Festo, habiendo hablado con el consejo, respondió: ¿A César has apelado? a César irás.

12 Тогда Фест, поговорив с советом, отвечал: ты потребовал суда кесарева, к кесарю и отправишься.

13 Muutamien päivien kuluttua kuningas Agrippa ja Bernike saapuivat Kesareaan tervehtimään Festusta.

13 Muutamien päivien kuluttua kuningas Agrippa ja Bernike saapuivat Kesareaan tervehtimään Festusta.

13. Mutta kuin muutamat päivät olivat kuluneet, tuli kuningas Agrippa ja Bernise alas Kesareaan Festusta tervehtimään.

13. MUtta cuin muutamat päiwät olit culunet tuli Cuningas Agrippa ja Bernice alas Cesarean Festusta terwehtämän.

13. Mutta quin mutomat peiuet olit ioutuneet/ nin Kuningas Agrippa ia Bernice alastulit Cesarean teruettemen Festust. (Mutta kuin muutamat päiwät olit joutuneet/ niin kuningas Agrippa ja Bernice alastulit Kesareaan terwehtimään Festusta.)

13. Ἡμερῶν δὲ διαγενομένων τινῶν Ἀγρίππας ὁ βασιλεὺς καὶ Βερνίκη κατήντησαν εἰς Καισάρειαν ἀσπασόμενοι τὸν Φῆστον.

13. ημερων δε διαγενομενων τινων αγριππας ο βασιλευς και βερνικη κατηντησαν εις καισαρειαν ασπασομενοι τον φηστον 13. emeron de diagenomenon tinon agrippas o βasileυs kai βernike katentesan eis kaisareian aspasomenoi ton feston

13 Now (after) some days elapsed, Agrippa the King and Bernice arrived in Caesarea and greeted Festus.

13. And after certain days king Agrippa and Bernice came unto Caesarea to salute Festus.

13. Aber nach etlichen Tagen kamen der König Agrippa und Bernice gen Cäsarea, Festus zu begrüßen.

13. Y pasados algunos dias, el rey Agripa y Berenice vinieron a Cesarea a saludar a Festo.

13 Через несколько дней царь Агриппа и Вереника прибыли в Кесарию поздравить Феста.

14 Ja kun he viipyivät siellä useampia päiviä, kertoi Festus Paavalin asian kuninkaalle ja sanoi: "Täällä on eräs mies, jonka Feeliks on jättänyt vankeuteen;

14 Kun he viipyivät siellä useita päiviä, esitti Festus Paavalin asian kuninkaalle sanoen: "On muuan mies, jonka Feeliks on jättänyt vangiksi.

14. Ja kuin he siellä monta päivää viipyivät, jutteli Festus Paavalin asian kuninkaalle ja sanoi: yksi mies on jäänyt Felikseltä sidottuna,

14. Ja cuin he siellä monda päiwä wijwyit jutteli Festus Pawalin asian Cuningalle ja sanoi: Felix jätti tähän yhden miehen Fangixi:

14. Ja quin he sielle monda peiue wiwuyit/ nin Festus iutteli Paualin Asian Kuningalle ia sanoi/ Felix ietti Fangixi ydhen Miehen tesse ielkins/ (Ja kuin he siellä monta päiwää wiiwyit/ niin Festus jutteli Pawalin asian kuninkaalle ja sanoi/ Felix jätti wangiksi yhden miehen tässä jälkeensä/)

14. ὡς δὲ πλείους ἡμέρας διέτριβον ἐκεῖ, ὁ Φῆστος τῷ βασιλεῖ ἀνέθετο τὰ κατὰ τὸν Παῦλον λέγων· Ἀνήρ τίς ἐστι καταλελειμμένος ὑπὸ Φήλικος δέσμιος,

14. ως δε πλειους ημερας διετριβον εκει ο φηστος τω βασιλει ανεθετο τα κατα τον παυλον λεγων ανηρ τις εστιν καταλελειμμενος υπο φηλικος δεσμιος 14. os de pleioυs emeras dietriβon ekei o festos to βasilei anetheto ta kata ton paυlon legon aner tis estin kataleleimmenos υpo felikos desmios

14 Now as he was staying there many days, Festus submitted to the King, the things according to Paul(’s case), saying, There is a certain man, a prisoner, who is left (behind) by Felix;

14. And when they had been there many days, Festus declared Paul's cause unto the king, saying, There is a certain man left in bonds by Felix:

14. Und da sie viele Tage daselbst gewesen waren, legte Festus dem König den Handel von Paulus vor und sprach: Es ist ein Mann von Felix hinterlassen gefangen,

14. Y como estuvieron allí muchos dias, Festo declaró al rey la causa de Pablo, diciendo: Un varón ha sido dejado preso por Félix,

14 И как они провели там много дней, то Фест предложил царю дело Павлово, говоря: здесь есть человек, оставленный Феликсом в узах,

15 käydessäni Jerusalemissa juutalaisten ylipapit ja vanhimmat ilmoittivat syyttävänsä häntä ja pyysivät, että hänet tuomittaisiin.

15 Ollessani Jerusalemissa juutalaisten ylipapit ja vanhimmat esittivät syytteen vaatien hänelle rangaistusta*.

15. Josta, kuin minä Jerusalemissa olin, ylimmäiset papit ja Juudalaisten vanhimmat tulivat ja ilmoittivat minulle, pyytäin tuomiota hänen ylitsensä.

15. Josta cuin minä Jerusalemis olin ylimmäiset Papit ja Judalaisten wanhimmat ilmoitit minulle pyytäin duomiota hänen päällens.

15. iosta quin mine Jerusalemis olin/ ne ylimeiset Papit/ ia wanhimat Juttaista ilmoitit minulle/ pytedhen Domiota hende wastan. (josta kuin minä Jerusalemissa olin/ ne ylimmäiset papit/ ja wanhimmat juuttaista ilmoitit minulle/ pyytäen tuomiota häntä wastaan.)

15. περὶ οὗ γενομένου μου εἰς Ἱεροσόλυμα ἐνεφάνισαν οἱ ἀρχιερεῖς καὶ οἱ πρεσβύτεροι τῶν Ἰουδαίων αἰτούμενοι κατ’ αὐτοῦ δίκην·

15. περι ου γενομενου μου εις ιεροσολυμα ενεφανισαν οι αρχιερεις και οι πρεσβυτεροι των ιουδαιων αιτουμενοι κατ αυτου δικην 15. peri oυ genomenoυ moυ eis ierosolυma enefanisan oi archiereis kai oi presβυteroi ton ioυdaion aitoυmenoi kat aυtoυ diken

15 concerning whom, I myself came* to Jerusalem, the high-priests and the elders of the Jews disclosed (things to me), asking for a sentence against him.

15. About whom, when I was at Jerusalem, the chief priests and the elders of the Jews informed me, desiring to have judgment against him.

15. um welches willen die Hohenpriester und Ältesten vor mir erschienen, da ich zu Jerusalem war, und baten, ich sollte ihn richten lassen;

15. Por el cual, cuando vine a Jerusalem, comparecieron ante mí los príncipes de los sacerdotes y los ancianos de los Judíos pidiendo condenación contra él.

15 на которого, в бытность мою в Иерусалиме, с жалобою явились первосвященники и старейшины Иудейские, требуя осуждения его.

16 Mutta minä vastasin heille: 'Ei ole roomalaisten tapa antaa ketään alttiiksi, ennenkuin syytetty on asetettu vastakkain syyttäjäinsä kanssa ja on saanut puolustautua syytöstä vastaan'.

16 Vastasin heille, ettei roomalaisten tapana ole luovuttaa ketään (tuhon omaksi) ennen kuin syytetty on kasvokkain syyttäjäinsä kanssa ja on saanut tilaisuuden puolustautua syytöstä vastaan.

16. Joille minä vastasin: ei se ole Roomalaisten tapa, että joku ihminen ennen annetaan surmata, kuin se, jonka päälle kannetaan, saa päällekantajat rinnallensa ja saa tilan edestänsä vastata kanteesta.

16. Joille minä wastaisin: ei se ole Romarein tapa että ihminen ennen mestatan cuin se jonga päälle cannetan saa rijtaweljens siwuns seisoman ja saa idzens warjella candeista.

16. Joille mine wastasin/ Ei ole se Romarein tapa/ ette Inhiminen ennen mestatan/ quin se/ ionga päle cannetan/ sapi henen Rijtaweliens henen siusansa seisoman/ ia saapi sijan wariella henens candeista. (Joille minä wastasin/ Ei ole se romarein tapa/ että ihminen ennen mestataan/ kuin se/ jonka päälle kannetaan/ saapi hänen riitaweljensä hänen siwussansa seisoman/ ja saapi sijan warjella hänens kanteista.)

16. πρὸς οὓς ἀπεκρίθην ὅτι οὐκ ἔστιν ἔθος Ρωμαίοις χαρίζεσθαί τινα ἄνθρωπον εἰς ἀπώλειαν πρὶν ἢ ὁ κατηγορούμενος κατὰ πρόσωπον ἔχοι τοὺς κατηγόρους τόπον τε ἀπολογίας λάβοι περὶ τοῦ ἐγκλήματος.

16. προς ους απεκριθην οτι ουκ εστιν εθος ρωμαιοις χαριζεσθαι τινα ανθρωπον εις απωλειαν πριν η ο κατηγορουμενος κατα προσωπον εχοι τους κατηγορους τοπον τε απολογιας λαβοι περι του εγκληματος 16. pros oυs apekrithen oti oυk estin ethos romaiois charizesthai tina anthropon eis apoleian prin e o kategoroυmenos kata prosopon echoi toυs kategoroυs topon te apologias laβoi peri toυ egklematos

16 To whom I answered, It is not a custom with Romans to grant (as a favor) any man to destruction, preferably before he who is accused, might have the accusers face to face, and might receive a chance for defense concerning the accusation.

16. To whom I answered, It is not the manner of the Romans to deliver any man to die, before that he which is accused have the accusers face to face, and have licence to answer for himself concerning the crime laid against him.

16. Denen antwortete ich: Es ist der Römer Weise nicht, daß ein Mensch übergeben werde, ihn umzubringen, ehe denn der Verklagte seine Kläger gegenwärtig habe und Raum empfange, sich auf die Anklage zu verantworten.

16. A los cuales respondí, no ser costumbre de los Romanos entregar a hombre alguno a la muerte, ántes que el que es acusado tenga presentes sus acusadores, y haya lugar de defenderse de la acusación.

16 Я отвечал им, что у Римлян нет обыкновения выдавать какого-нибудь человека на смерть, прежде нежели обвиняемый будет иметь обвинителей налицо и получит свободузащищаться против обвинения.

17 Kun he olivat kokoontuneet tänne, niin minä viivyttelemättä seuraavana päivänä istuin tuomarinistuimelle ja käskin tuoda miehen eteeni.

17 Kun he siis olivat kokoontuneet tänne, niin viipymättä seuraavana päivänä istuuduin tuomarinistuimelle ja käskin tuoda miehen.

17. Sentähden kuin he tänne kokoon tulivat, istuin minä kohta toisena päivänä viivyttelemättä tuomio-istuimelle, ja käskin miehen tuoda edes.

17. Sentähden cosca he tänne tulit istuin minä cohta toisna päiwänä ilman wijwyttelemät oikeuteen ja käskin miehen edestuoda.

17. Senteden coska he sis tenne tulit/ ilman wipymet/ cochta toisna peiuen/ istuin mine Oikiun edesse/ ia keskin sen Miehen edestoota. (Sentähden koska he siis tänne tulit/ ilman wiipymät/ kohta toisena päiwänä/ istuin minä oikeuden edessä/ ja käskin sen miehen edestuoda.)

17. συνελθόντων οὖν αὐτῶν ἐνθάδε ἀναβολὴν μηδεμίαν ποιησάμενος τῇ ἑξῆς καθίσας ἐπὶ τοῦ βήματος ἐκέλευσα ἀχθῆναι τὸν ἄνδρα·

17. συνελθοντων ουν αυτων ενθαδε αναβολην μηδεμιαν ποιησαμενος τη εξης καθισας επι του βηματος εκελευσα αχθηναι τον ανδρα 17. sυnelthonton oυn aυton enthade anaβolen medemian poiesamenos te ekses kathisas epi toυ βematos ekeleυsa achthenai ton andra

17 Therefore, (after) they came together here, I did not postpone (their meeting), but on the next (day), having sat upon the judicial-seat, I commanded the man to be led (there).

17. Therefore, when they were come hither, without any delay on the morrow I sat on the judgment seat, and commanded the man to be brought forth.

17. Da sie aber her zusammenkamen, machte ich keinen Aufschub und hielt des andern Tages Gericht und hieß den Mann vorbringen;

17. Así que habiendo venido juntos acá, sin ninguna dilación el día siguiente sentado en el tribunal, mandé traer al hombre.

17 Когда же они пришли сюда, то, без всякого отлагательства, на другой же день сел я на судейское место и повелел привести того человека.

18 Mutta kun hänen syyttäjänsä seisoivat hänen ympärillään, eivät he syyttäneet häntä mistään sellaisesta rikoksesta, kuin minä olin odottanut,

18 Astuttuaan esiin syyttäjät eivät esittäneet häntä vastaan yhtään niistä syytöksistä, joita olin arvellut,

18. Kuin päällekantajat tulivat, niin ei he yhtään syytä tuoneet edes niistä, mitä minä luulin.

18. Cosca päällecandajat tulit nijn ei he yhtän syytä edestuonet cuin minä taisin luulla:

18. Coska sis Candaijat edestulit/ eiuet he ychten Syte edestooneet/ ioista mine pahasti lwlin. (Koska siis kantajat edestulit/ eiwät he yhtään syytä edestuoneet/ joista minä pahasti luulin.)

18. περὶ οὗ σταθέντες οἱ κατήγοροι οὐδεμίαν αἰτίαν ἐπέφερον ὧν ὑπενόουν ἐγὼ,

18. περι ου σταθεντες οι κατηγοροι ουδεμιαν αιτιαν επεφερον ων υπενοουν εγω 18. peri oυ stathentes oi kategoroi oυdemian aitian epeferon on υpenooυn ego

18 Concerning whom, (after) the accusers stood up, they were bringing no accusation of things (as) I was perceiving;

18. Against whom when the accusers stood up, they brought none accusation of such things as I supposed:

18. und da seine Verkläger auftraten, brachten sie der Ursachen keine auf, deren ich mich versah.

18. Mas estando presentes sus acusadores, ningún crímen le opusieron de los que yo sospechaba.

18 Обступив его, обвинители не представили ни одного из обвинений, какие я предполагал;

19 vaan heillä oli häntä vastaan riitaa joistakin heidän uskonasioistaan ja jostakin Jeesuksesta, joka oli kuollut, mutta jonka Paavali väitti elävän.

19 vaan heillä oli häntä vastaan joitakin riitakysymyksiä omasta uskonnostaan ja jostain Jeesuksesta, joka oli kuollut mutta, jonka Paavali väitti elävän.

19. Mutta heillä oli muutamia kysymyksiä häntä vastaan heidän taikauksistansa ja yhdestä kuolleesta Jesuksesta, jonka Paavali todisti elävän.

19. Mutta heillä oli muutamita kysymyxiä händä wastan heidän taicauxistans ja yhdest cuolluest Jesuxest jonga Pawali todisti eläwän.

19. Mutta heille oli mutomat Kysymiset hende wastan heiden Taicouxistans/ ia ydhest coolludhesta Iesusesta/ Jonga Pauali todhisti eleuen. (Mutta hellä oli muutamat kysymiset häntä wastaan heidän taikouksistansa/ ja yhdestä kuolleesta Jesuksesta/ Jonka Pawali todisti eläwän.)

19. ζητήματα δέ τινα περὶ τῆς ἰδίας δεισιδαιμονίας εἶχον πρὸς αὐτὸν καὶ περί τινος Ἰησοῦ τεθνηκότος, ὃν ἔφασκεν ὁ Παῦλος ζῆν.

19. ζητηματα δε τινα περι της ιδιας δεισιδαιμονιας ειχον προς αυτον και περι τινος ιησου τεθνηκοτος ον εφασκεν ο παυλος ζην 19. zetemata de tina peri tes idias deisidaimonias eichon pros aυton kai peri tinos iesoυ tethnekotos on efasken o paυlos zen

19 but they were having some debates with him concerning their own religion and concerning someone (named) Jesus, who had died, whom Paul was claiming to be living.

19. But had certain questions against him of their own superstition, and of one Jesus, which was dead, whom Paul affirmed to be alive.

19. Sie hatten aber etliche Fragen wider ihn von ihrem Aberglauben und von einem verstorbenen Jesus, von welchem Paulus sagte, er lebe.

19. Sino que tenían contra él ciertas cuestiones acerca de su superstición, y de un cierto Jesús difunto, el cual Pablo afirmaba vivir.

19 но они имели некоторые споры с ним об их Богопочитании и о каком-то Иисусе умершем, о Котором Павел утверждал, что Он жив.

20 Ja kun olin epätietoinen, miten tällainen asia oli tutkittava, kysyin, tahtoiko hän mennä Jerusalemiin ja siellä vastata näihin syytöksiin.

20 Kun olin epätietoinen tämän asian tutkimisesta, kysyin tahtoiko hän lähteä Jerusalemiin ja siellä käydä oikeutta tästä asiasta.

20. Vaan että minä siitä kysymyksestä epäilin, kysyin minä, josko hän olis tahtonut mennä Jerusalemiin ja siellä näistä tuomittaa.

20. Ja että minä sijtä kysymyxest epäilin kysyin minä ios hän olis tahtonut mennä Jerusalemijn ja siellä olis näistä duomittu.

20. Ja ette mine epeilin sijte Kysymisesta/ nin mine sanoin/ Jos hen tachtoi menne Jerusalemijn/ ia sielle neiste domitta. (Ja että minä epäilin siitä kysymisestä/ niin minä sanoin/ Jos hän tahtoi mennä Jerusalemiin/ ja siellä näistä tuomittaa.)

20. ἀπορούμενος δὲ ἐγὼ τὴν περὶ τούτων ζήτησιν ἔλεγον εἰ βούλοιτο πορεύεσθαι εἰς Ἱεροσόλυμα κἀκεῖ κρίνεσθαι περὶ τούτων.

20. απορουμενος δε εγω εις την περι τουτου ζητησιν ελεγον ει βουλοιτο πορευεσθαι εις ιερουσαλημ κακει κρινεσθαι περι τουτων 20. aporoυmenos de ego eis ten peri toυtoυ zetesin elegon ei βoυloito poreυesthai eis ieroυsalem kakei krinesthai peri toυton

20 But I, being perplexed (as to) the debate concerning this, was saying (to him), if he plans to travel to Jerusalem and to be judged there concerning these things.

20. And because I doubted of such manner of questions, I asked him whether he would go to Jerusalem, and there be judged of these matters.

20. Da ich aber mich auf die Frage nicht verstand, sprach ich, ob er wollte gen Jerusalem reisen und daselbst sich darüber lassen richten.

20. Y yo dudando en cuestión semejante, le dije, si quería ir a Jerusalem, y allá ser juzgado de estas cosas.

20 Затрудняясь в решении этого вопроса, я сказал: хочет ли он идти в Иерусалим и там быть судимым в этом?

21 Mutta kun Paavali vetosi ja vaati, että hänet oli säilytettävä majesteetin tutkittavaksi, käskin minä vartioida häntä, kunnes lähetän hänet keisarin eteen."

21 Mutta kun Paavali esitti vetoomuksen, että hänet oli säilytettävä majesteetin tutkittavaksi, käskin vartioida häntä, kunnes lähetän hänet keisarin eteen."

21. Mutta koska Paavali lykkäsi asiansa keisarin tutkimisen alle, annoin minä hänen kätkettää, siihen asti kuin minä hänen keisarin tykö lähettäisin.

21. Mutta cosca Pawali lyckäis asians Keisarin ala annoin minä hänen kätkettä sijhenasti cuin minä hänen Keisarin tygö lähetäisin.

21. Mutta quin Pauali lyckäsi asians Keisarin tundemisen ala/ nin mine annoin henen ketkette/ sihenasti ette mine leheteisin henen Keisarin tyge. (Mutta kuin Pawali lykkäsi asiansa keisarin tuntemisen alle/ niin minä annoin hänen kätkettää/ siihen asti että minä lähettäisin hänen keisarin tykö.)

21. τοῦ δὲ Παύλου ἐπικαλεσαμένου τηρηθῆναι αὐτὸν εἰς τὴν τοῦ Σεβαστοῦ διάγνωσιν, ἐκέλευσα τηρεῖσθαι αὐτὸν ἕως οὗ πέμψω αὐτὸν πρὸς Καίσαρα.

21. του δε παυλου επικαλεσαμενου τηρηθηναι αυτον εις την του σεβαστου διαγνωσιν εκελευσα τηρεισθαι αυτον εως ου πεμψω αυτον προς καισαρα 21. toυ de paυloυ epikalesamenoυ terethenai aυton eis ten toυ seβastoυ diagnosin ekeleυsa tereisthai aυton eos oυ pempso aυton pros kaisara

21 But (after) Paul himself appealed to be kept *for the decision of the Emperor, I commanded him to be kept until I should send him to Caesar.

21. But when Paul had appealed to be reserved unto the hearing of Augustus, I commanded him to be kept till I might send him to Caesar.

21. Da aber Paulus sich berief, daß er für des Kaisers Erkenntnis aufbehalten würde, hieß ich ihn behalten, bis daß ich ihn zum Kaiser sende.

21. Mas apelando Pablo a ser guardado para el juicio de Augusto, mandé que le guardasen, hasta que le envie a César.

21 Но как Павел потребовал, чтобы он оставлен был на рассмотрение Августово, то я велел содержать его под стражею до тех пор, как пошлю его к кесарю.

22 Niin Agrippa sanoi Festukselle: "Minäkin tahtoisin kuulla sitä miestä". Tämä sanoi: "Huomenna saat kuulla häntä".

22 Niin Agrippa sanoi Festukselle: "Minäkin haluaisin kuulla sitä miestä." Tämä vastasi: "Huomenna olet kuuleva häntä."

22. Niin Agrippa sanoi Festukselle: minäkin kuulisin mielelläni sitä miestä. Hän sanoi: huomenna saat sinä häntä kuulla.

22. NIin Agrippa sanoi Festuxelle: minä cuulisin myös mielelläni sitä miestä. Hän sanoi: huomena saat sinä händä cuulla.

22. Nin sanoi Agrippa Festuselle/ Cwlisin mineki kernasti site Mieste. Nin hen sanoi/ Homena sine saat henen cwlla. (Niin sanoi Agrippa Festukselle/ Kuulisin minäkin kernaasti sitä miestä. Niin hän sanoi/ Huomenna sinä saat hänen kuulla.)

22. Ἀγρίππας δὲ πρὸς τὸν Φῆστον ἔφη· Ἐβουλόμην καὶ αὐτὸς τοῦ ἀνθρώπου ἀκοῦσαι. ὁ δέ, Αὔριον, φησίν, ἀκούσῃ αὐτοῦ.

22. αγριππας δε προς τον φηστον εφη εβουλομην και αυτος του ανθρωπου ακουσαι ο δε αυριον φησιν ακουση αυτου 22. agrippas de pros ton feston efe eβoυlomen kai aυtos toυ anthropoυ akoυsai o de aυrion fesin akoυse aυtoυ

22 But Agrippa said to Festus, I was also planning to hear from the man myself. Now he says, You will hear him on the next-day.

22. Then Agrippa said unto Festus, I would also hear the man myself. To morrow, said he, thou shalt hear him.

22. Agrippa aber sprach zu Festus: Ich möchte den Menschen auch gerne hören. Er aber sprach: Morgen sollst du ihn hören.

22. Entónces Agripa dijo a Festo: Yo también querría oir a ese hombre. Y él dijo: Mañana le oirás.

22 Агриппа же сказал Фесту: хотел бы и я послушать этого человека. Завтра же, отвечал тот, услышишь его.

23 Seuraavana päivänä Agrippa ja Bernike tulivat suurella komeudella ja menivät oikeussaliin päällikköjen ja kaupungin ylhäisten miesten kanssa; ja Paavali tuotiin Festuksen käskystä sinne.

23 Kun siis Agrippa ja Bernike olivat seuraavana päivänä tulleet suuresti komeillen ja menneet oikeussaliin komentajien ja kaupungin ylhäisten miesten kanssa, niin Paavali tuotiin sinne Festuksen käskystä.

23. Ja toisena päivänä tuli Agrippa ja Bernise suurella koreudella, ja menivät raastupaan, päämiesten ja kaupungin ylimmäisten kanssa, ja Paavali tuotiin edes Festuksen käskyn jälkeen.

23. Ja toisna päiwänä tuli Agrippa ja Bernice suurella coreudella Rastupan Päämiesten ja Caupungin ylimmäisten cansa. Ja Pawali tuotin edes Festuxen käskyn jälken.

23. Ja toisna peiuen tuli Agrippa ia Bernice swren Pramin cansa/ ia sisellekeuit Radztupan/ Pämiesten ia Caupungin Ylimeisten cansa. Ja Pauali edestootin Festusen keskyn ielkin. (Ja toisena päiwänä tuli Agrippa ja Bernice suuren prameuden kanssa/ ja sisälle käwit raastupaan/ päämiesten ja kaupungin ylimmäisten kanssa. Ja Pawali edestuotiin Festuksen käskyn jälkeen.)

23. Τῇ οὖν ἐπαύριον ἐλθόντος τοῦ Ἀγρίππα καὶ τῆς Βερνίκης μετὰ πολλῆς φαντασίας καὶ εἰσελθόντων εἰς τὸ ἀκροατήριον σύν τε τοῖς χιλιάρχοις καὶ ἀνδράσι τοῖς κατ’ ἐξοχὴν οὖσι τῆς πόλεως, καὶ κελεύσαντος τοῦ Φήστου ἤχθη ὁ Παῦλος.

23. τη ουν επαυριον ελθοντος του αγριππα και της βερνικης μετα πολλης φαντασιας και εισελθοντων εις το ακροατηριον συν τε τοις χιλιαρχοις και ανδρασιν τοις κατ εξοχην ουσιν της πολεως και κελευσαντος του φηστου ηχθη ο παυλος 23. te oυn epaυrion elthontos toυ agrippa kai tes βernikes meta polles fantasias kai eiselthonton eis to akroaterion sυn te tois chiliarchois kai andrasin tois kat eksochen oυsin tes poleos kai keleυsantos toυ festoυ echthe o paυlos

23 Therefore on the next-day, Agrippa and Bernice came with much pomp, and entered into the auditorium together with both, the commanders and men according to prominence, who are from the city, and (after) Festus commanded, Paul was led (before him).

23. And on the morrow, when Agrippa was come, and Bernice, with great pomp, and was entered into the place of hearing, with the chief captains, and principal men of the city, at Festus' commandment Paul was brought forth.

23. Und am andern Tage, da Agrippa und Bernice kamen mit großem Gepränge und gingen in das Richthaus mit den Hauptleuten und vornehmsten Männern der Stadt, und da es Festus hieß, ward Paulus gebracht.

23. Y al otro día viniendo Agripa y Berenice con mucho aparato, y entrado en el auditorio con los tribunos, y los varones más principales de la ciudad, mandándolo Festo, fué traido Pablo.

23 На другой день, когда Агриппа и Вереника пришли с великою пышностью и вошли в судебнуюпалату с тысяченачальниками и знатнейшими гражданами, по приказанию Феста приведен был Павел.

24 Ja Festus sanoi: "Kuningas Agrippa ja kaikki muut, jotka meidän kanssamme olette läsnä, tässä näette sen miehen, jonka tähden koko juutalaisten joukko sekä Jerusalemissa että täällä on ahdistanut minua huutaen, ettei hänen pidä enää saaman elää.

24 Festus sanoi: "Kuningas Agrippa ja kaikki miehet, jotka kanssamme olette läsnä, näette hänet, jonka vuoksi koko juutalaisten joukko sekä Jerusalemissa että täällä on kääntynyt puoleeni huutaen, ettei hänen sovi enää elää.

24. Ja Festus sanoi: kuningas Agrippa ja kaikki miehet, jotka tässä meidän kanssamme olette, te näette sen, josta kaikki Juudalaisten joukko on minua rukoillut Jerusalemissa ja myös täällä, huutain, ettei hänen pitäisi enempi elämän.

24. Ja Festus sanoi: Cuningas Agrippa ja caicki miehet jotca täsä meidän cansam oletta te näette nyt sen miehen josta caicki Judalaisten cocous on minua rucoillut Jerusalemis ja myös täällä huutain ettei hänen pidäis enämbi elämän.

24. Ja Festus sanoi/ Kuningas Agrippa ia caiki te Miehet/ iotca ynne tesse meiden cansan oletta/ Tesse te näet sen Miehen/ iosta caiki Juttain cocous ombi minua rucollut/ Jerusalemis ia mös täle hwtadhen/ Ettei henen tulisi enembi ele. (Ja Festus sanoi/ Kuningas Agrippa ja kaikki te miehet/ jotka tässä meidän kanssa olette/ Tässä te näet sen miehen/ josta kaikki juuttain kokous ompi minua rukoillut/ Jerusalemissa ja myös tälle huutaen/ ettei häne tulisi enempi elää.)

24. καί φησιν ὁ Φῆστος· Ἀγρίππα βασιλεῦ καὶ πάντες οἱ συμπαρόντες ἡμῖν ἄνδρες, θεωρεῖτε τοῦτον περὶ οὗ πᾶν τὸ πλῆθος τῶν Ἰουδαίων ἐνέτυχόν μοι ἔν τε Ἱεροσολύμοις καὶ ἐνθάδε, ἐπιβοῶντες μὴ δεῖν ζῆν αὐτὸν μηκέτι.

24. και φησιν ο φηστος αγριππα βασιλευ και παντες οι συμπαροντες ημιν ανδρες θεωρειτε τουτον περι ου παν το πληθος των ιουδαιων ενετυχον μοι εν τε ιεροσολυμοις και ενθαδε επιβοωντες μη δειν ζην αυτον μηκετι 24. kai fesin o festos agrippa βasileυ kai pantes oi sυmparontes emin andres theoreite toυton peri oυ pan to plethos ton ioυdaion enetυchon moi en te ierosolυmois kai enthade epiβoontes me dein zen aυton meketi

24 And Festus says, King Agrippa, and all who are here together with us, you° view this man, concerning whom all the multitude of the Jews petitioned me, both in Jerusalem and here, crying that it is essential for him to live no longer.

24. And Festus said, King Agrippa, and all men which are here present with us, ye see this man, about whom all the multitude of the Jews have dealt with me, both at Jerusalem, and also here, crying that he ought not to live any longer.

24. Und Festus sprach: Lieber König Agrippa und alle ihr Männer, die ihr mit uns hier seid, da seht ihr den, um welchen mich die ganze Menge der Juden angegangen hat, zu Jerusalem und auch hier, und schrieen, er solle nicht länger leben.

24. Entónces Festo dijo: Rey Agripa, y todos los varones que estáis aquí juntos con nosotros, veis a este hombre, por el cual toda la multitud de los Judíos me ha demandado en Jerusalem, y aquí también, gritando que no conviene que viva más.

24 И сказал Фест: царь Агриппа и все присутствующие с нами мужи! вы видите того, против которого все множество Иудеев приступали ко мне в Иерусалиме и здесь и кричали, что ему не должно более жить.

25 Minä kuitenkin huomasin, ettei hän ole tehnyt mitään, mikä ansaitsisi kuoleman; mutta kun hän itse vetosi majesteettiin, niin minä päätin lähettää hänet sinne.

25 Mutta huomattuani, ettei hän ole tehnyt mitään kuoleman ansaitsevaa, ja kun hän itsekin vetosi majesteettiin, päätin lähettää hänet sinne.

25. Mutta kuin minä ymmärsin, ettei hän ollut mitään kuoleman ansiota tehnyt, ja että hän myös itse turvasi keisariin, niin minä aioin hänen sinne lähettää.

25. Mutta cuin minä cuulin ettei hän ollut mitän paha tehnyt josta hän olis hengens rickonut.

25. Mutta mine leusin ettei hen miten paha tehnyt ollut/ iosta he' olis hengens rickonut. (Mutta minä löysin ettei hän mitään pahaa tehnyt ollut/ josta hän olisi henkensä rikkonut.)

25. ἐγὼ δὲ καταλαβόμενος μηδὲν ἄξιον θανάτου αὐτὸν πεπραχέναι, καὶ αὐτοῦ δὲ τούτου ἐπικαλεσαμένου τὸν Σεβαστὸν, ἔκρινα πέμπειν αὐτόν.

25. εγω δε καταλαβομενος μηδεν αξιον θανατου αυτον πεπραχεναι και αυτου δε τουτου επικαλεσαμενου τον σεβαστον εκρινα πεμπειν αυτον 25. ego de katalaβomenos meden aksion thanatoυ aυton peprachenai kai aυtoυ de toυtoυ epikalesamenoυ ton seβaston ekrina pempein aυton

25 But I am comprehending that he has done nothing worthy of death, and I decided to send him, (since) he himself (had) also appealed to the Emperor;

25. But when I found that he had committed nothing worthy of death, and that he himself hath appealed to Augustus, I have determined to send him.

25. Aber, da ich vernahm, daß er nichts getan hatte, das des Todes wert sei, und er sich selber auf den Kaiser berief, habe ich beschlossen, ihn zu senden.

25. Mas hallando yo que ninguna cosa digna de muerte ha hecho, y apelando él mismo a Augusto, he determinado de enviarle.

25 Но я нашел, что он не сделал ничего, достойного смерти; и как он сам потребовал суда у Августа, то я решился послать его к нему .

26 Mitään varmaa minulla ei kuitenkaan ole, mitä hänestä herralleni kirjoittaisin. Sen vuoksi tuotin hänet teidän eteenne ja varsinkin sinun eteesi, kuningas Agrippa, että minulla tutkinnon tapahduttua olisi, mitä kirjoittaa.

26 Mitään varmaa minulla ei ole hänestä herralleni kirjoitettavaa. Sen vuoksi toin hänet eteenne ja varsinkin sinun eteesi, kuningas Agrippa, jotta minulla kuulustelun tapahduttua olisi jotain kirjoitettavaa.

26. Josta ei minulla ole mitään vahvaa herralle kirjoittaa: sentähden tuotin minä hänen teidän eteenne, ja enimmiten sinun etees, kuningas Agrippa, että kuin hänen asiansa visummasti tutkittaisiin, minulla olis jotakin kirjoittamista;

26. Ja että hän myös turwais Keisarijn nijn minä aiwoin hänen sinne lähettä. Josta ei minulla ole mitän wahwa Herralle kirjoitta: sentähden tuotin minä hänen teidän eteen ja enimmitten sinun etees Cuningas Agrippa että cosca hänen asians wisummast tutkitaisin nijn minäkin saisin jotakin kirjoittamista:

26. Waan ette hen itzens lyckesi Keisarin ala/ nin mine mös aiwoin henen sinne lehette. Josta ei ole minulla miteken wahua HErralle kirioitta. Senteden mine tootin henen teiden eten/ Ja enimitten sinun etes Kuningas Agrippa/ senpäle ette coska henen asians wisumasti olis tutkittu/ saisin iotakin kirioitamista. (Waan etteä hän itsensä lykkäsi keisarin alle/ niin minä myös aion hänen sinne lähettää. Josta ei ole minulla mitäkään wahwaa herralle kirjoittaa. Sentähden minä tuotin hänen teidän eteen/ Ja enimmiten sinun eteesi kuningas Agrippa/ senpäälle että koska hänen asiansa wisummasti olisi tutkittu/ saisin jotakin kirjoittamista.)

26. περὶ οὗ ἀσφαλές τι γράψαι τῷ κυρίῳ οὐκ ἔχω· διὸ προήγαγον αὐτὸν ἐφ’ ὑμῶν καὶ μάλιστα ἐπὶ σοῦ, βασιλεῦ Ἀγρίππα, ὅπως τῆς ἀνακρίσεως γενομένης σχῶ τι γράψαι.

26. περι ου ασφαλες τι γραψαι τω κυριω ουκ εχω διο προηγαγον αυτον εφ υμων και μαλιστα επι σου βασιλευ αγριππα οπως της ανακρισεως γενομενης σχω τι γραψαι 26. peri oυ asfales ti grapsai to kυrio oυk echo dio proegagon aυton ef υmon kai malista epi soυ βasileυ agrippa opos tes anakriseos genomenes scho ti grapsai

26 concerning whom, I do not have any certainty (as what) to write to (my) lord. Hence, I led him in front of you° and especially in front of you, King Agrippa, *that, (after his) examination (has) happened, I may have something to write.

26. Of whom I have no certain thing to write unto my lord. Wherefore I have brought him forth before you, and specially before thee, O king Agrippa, that, after examination had, I might have somewhat to write.

26. Etwas Gewisses aber habe ich von ihm nicht, das ich dem Herrn schreibe. Darum habe ich ihn lassen hervorbringen vor euch, allermeist aber vor dir, König Agrippa, auf daß ich nach geschehener Erforschung haben möge, was ich schreibe.

26. Del cual no tengo cosa cierta que escriba a mi Señor, por lo cual le he sacado ante vosotros, y mayormente ante tí, oh rey Agripa, para que habido exámen, tenga que escribir.

26 Я не имею ничего верного написать о нем государю; посему привел его пред вас, и особенно пред тебя, царь Агриппа, дабы, по рассмотрении, было мне что написать.

27 Sillä mielettömältä näyttää minusta lähettää vanki, antamatta samalla tietää häntä vastaan tehtyjä syytöksiä."

27 Sillä minusta näyttää typerältä lähettää vanki antamatta samalla tietää häneen kohdistettuja syytöksiä."

27. Sillä se on minun nähdäkseni toimetoin, että hän sidottuna lähetetään, ja ei hänen syytänsä ilmoiteta.

27. Sillä se on minun nähdäxeni wäärin että hän sidottuna lähetetän ja ei hänen syytäns ilmoiteta josta hänen päällens cannetan.

27. Sille minun nädhexeni on se wärin lehette hende sidhottuna/ ia ei henen Sytens ilmoitta/ Josta henen pälense cannetan. (Sillä minun nähdäkseni on se wäärin lähettää häntä sidottuna/ ja ei hänen syytänsä ilmoittaa/ Josta hänen päällensä kannetaan.)

27. ἄλογον γάρ μοι δοκεῖ πέμποντα δέσμιον μὴ καὶ τὰς κατ’ αὐτοῦ αἰτίας σημᾶναι.

27. αλογον γαρ μοι δοκει πεμποντα δεσμιον μη και τας κατ αυτου αιτιας σημαναι 27. alogon gar moi dokei pemponta desmion me kai tas kat aυtoυ aitias semanai

27 For* it seems unreasonable to me (to be) sending a prisoner, and not to signify the accusations against him.

27. For it seemeth to me unreasonable to send a prisoner, and not withal to signify the crimes laid against him.

27. Denn es dünkt mich ein ungeschicktes Ding zu sein, einen Gefangenen schicken und keine Ursachen wider ihn anzuzeigen.

27. Porque fuera de razón me parece enviar un preso, y no informar de los crímenes alegados contra él.

27 Ибо, мне кажется, нерассудительно послать узника и не показать обвинений на него.