Estherin Kirja
981
tee heille mitäs tahdot.
3:12 NIin Cuningan kirjoittajat
cudzuttin
colmandenatoistakymmendenä
päiwänä ensimäisestä Cuusta/ ja
kirjoitettin nijncuin Haman käski
Cuningan Förstein ja maan wanhinden
tygö/ sinne ja tänne maacundijn/ ja
jocaidzen Canssan päämiesten tygö
siellä ja täällä/ idzecungin Canssan
kirjoituxen jälken/ ja heidän kielilläns
Cuningas Ahasweruxen nimellä/ ja
Cuningan sormuxella lukittu.
3:13 Ja kirjat lähetettin juoxewitten
cautta caickijn Cuningan maacundijn/
hucuttaman/ tappaman ja teloittaman
caickia Judalaisia nuoria ja wanhoja/
lapsia ja waimoja/ yhtenä päiwänä/
cuin oli colmastoistakymmenes päiwä
toisesta Cuusta toistakymmendä/ se on
Cuu Adar/ ja ryöstämän heidän
tawarans.
3:14 JA kirja oli näin: käsky on annettu
caickijn maacundijn/ caikille Canssoille/
että heidän piti oleman sinä päiwänä
walmit.
3:15 Ja juoxewat menit kijrust
Cuningan käskyn jälken. Ja käsky
pandin Susanin linnaan. Ja Cuningas ja
Haman istuit ja joit/ mutta Susanin
Caupungi oli hämmästyxis.
Vers.2. Mutta Mardochai ei notkistanut)
Tämä Haman on ollut ilman epäilemät
juuri jumalatoin mies/ sentähden
Mardochai oikiast rohkeudest ei
hänelle yhtän cunniata tehnyt/ jota ei
picaisest duomidzeman eikä
seurattaman pidä/ waan idzecukin
pitäkän yhteisen neuwon/ andaden
sille cunnia/ jolle cunnia tule/ ja nijlle
myös jotca esiwallalda johongun
cunniaan ja wircaan pannan. Ja
andacan sijtte Jumalan laitta/ kyllä hän
heitä ajallans alenda/ jos he owat
jumalattomat. Cadzo sencaltaisist Num.
25:11. v. 7. heitettin arpa Hamanin
edes) se on/ hän heittä arpa
pacanalisella tawalla/ cuna päiwänä
hänen piti aiwoituxens päättämän/ että
se hänelle menestyis/ mutta hän osais
oikein/ että se käännyi idze häneen.
IV. Lucu.
MArdochai rewäise waattens ja puke
säkin päällens/ caickein myös
Judalaisten seas on suuri walitus/ v. 1.
Esther anda kysyä Mardochaille: mikä
on? v. 4. Mardochai sano sen/ ja käske
Drotningin rucoilla Cuningast heidän
edestäns/ v. 7. Esther estele ensist/
waan cohta lupa sen tekewäns/ ja
käske Mardochain ja muut Judalaiset
Caupungis paastota ja rucoilla/ että
hänen asians menestyis/ v. 15.
4:1 SIittecuin Mardochai ymmärsi caicki
mitä tapahtunut oli/ rewäis hän
waattens/ ja puetti idzens säkillä ja
tuhwalla/ ja meni keskelle Caupungita/
ja huusi suurella änellä ja surkiast.
4:2 Ja tuli Cuningan portin eteen: sillä
ei ollut luwallinen yhdengän mennä
