1 Cuningasten Kirja
732
sanotan Jumalan hänen Ruhtinaxi
tehnen. v. 7. Ja että hän hänen
tappanut oli) Sillä/ ei Barsa tappanut
Nadabi sillä ajatuxella/ että hän HERran
aicoimisest tahdoi rangaista hänen
epäjumalans palwelusta/ waan että hän
oman mielens jälken olis tullut
hallituxeen/ sentähden hän rangaistan
cuin miehentappaja.
XVII. Lucu.
ELia ennusta ettei pidä sataman
monicahtamina wuosina/ v. 1. HERra
käske hänen olla Chritin ojan tykönä/
josa Carnet hänelle ruoca tuowat/ v. 2.
ojan cuiwates käske HERra hänen
Zarpathijn/ josa leski hänen wähällä
einellä cauwan ruocki/ v. 7. jonga poica
cuole/ ja Elia rucouxellans Jumalan
tygö/ herättä sen/ v. 17.
17:1 JA Elia se Thesbiteri Gileadin
asuja/ sanoi Ahabille: nijn totta cuin
HERra Israelin Jumala elä/ jonga edes
minä seison/ ei pidä näillä wuosilla
castetta eikä sadetta tuleman/ muutoin
jollen minä sitä sano.
17:2 JA HERran sana tuli hänen tygöns/
sanoden:
17:3 Mene tästä pois/ ja käännä sinus
itän päin/ ja lymytä sinus Chritin ojan
tygö/ joca on Jordanin tykönä.
17:4 Ja sinun pitä juoman ojasta/ ja
minä olen käskenyt Carnetten elättä
sinua siellä.
17:5 Hän meni sinne/ ja teki HERran
sanan jälken/ ja meni ja istui Chritin
ojan tykönä/ joca on Jordanin tykönä.
17:6 Ja Carnet weit hänelle leipä ja liha/
huomeneltain ja ehtona/ ja hän joi
ojasta.
17:7 JA monicahtain päiwäin perästä
cuiwi oja: sillä ei ollut sadetta
maacunnas.
17:8 Nijn tuli HERran sana hänen
tygöns/ sanoden:
17:9 Nouse ja mene Zarpathijn/ joca
Zidonin tykönä on/ ja pysy siellä/ sillä
minä olen käskenyt lesken sinua siellä
elättä.
17:10 Ja hän nousi ja meni Zarpathijn.
Ja cosca hän Caupungin porttijn tuli/
cadzo/ nijn leski oli siellä ja haki puita/
ja hän puhui hänelle/ sanoden: tuo
minulle wähä wettä astias juodaxeni.
17:11 Cosca hän meni tuoman/ huusi
hän händä/ ja sanoi: tuo myös minulle
pala leipä kädesäs.
17:12 Hän sanoi: nijn totta cuin HERra
sinun Jumalas elä/ ei ole minulla leipä/
mutta pio jauhoja wackaises/ ja wähä
öljyä astias: ja cadzo/ minä cocon
yhden puun eli caxi/ ja menen sitä
walmistaman minulleni ja minun
pojalleni/ syödäxem ja cuollaxem.
17:13 Elia sanoi hänelle: älä pelkä/
mene ja tee nijncuins sanonut olet/
cuitengin leiwo minulle wähä kyrsäinen
sijtä ja tuo tänne: mutta sinulles ja
sinun pojalles pitä myös sinun sijtä
tekemän:
17:14 Sillä nijn sano HERra Israelin
Jumala: ettei jauhot wackaisest pidä
