Epistola Epherein tygö
2209
3:13 Waan neuwocat teitän keskenän
jocapäiwä/ nijncauwan cuin Tänäpän
sanotan/ ettei jocu teistä synnin
petoxen cautta paaduis.
3:14 Sillä me olemma Christuxest
osallisexi tullet/ jos me muutoin sen
aljetun uscon loppun asti wahwana
pidämme/
3:15 Cosca sanotan: Tänäpän/ jos te
saatte cuulla hänen änens/ nijn älkät
paaduttaco teidän sydämitän/ nijncuin
haikeudesa tapahdui.
3:16 Mutta cosca muutamat sen cuulit/
nijn he wihoitit hänen/ waan ei caicki
jotca Egyptistä Mosexen cansa läxit.
3:17 Mutta cuillen hän neljäkymmendä
ajastaica wihainen oli? Eikö nijlle jotca
syndiä teit/ joiden ruumit corwesa
hucuit?
3:18 Cuillen hän wannoi/ ettei heidän
pitänyt hänen lepoons tuleman/ eikö
uscomattomille?
3:19 Ja me näemme/ ettei he woinet
epäuscons tähden sinne tulla.
Vers.6. ja 14. Jos me muutoin) Tästä me
näemme/ että Christuxen huone/
Kircko ja Seuracunda taita erhettyä ja
tulla Satanan Kircoxi: Nimittäin/ jos hän
poicke pois oikiast uscost ja toiwost/
Christuxen päälle. v. 11. Minun lepooni)
Se on/ sijhen jaloon luwattun Canaan
maahan. v. 13. Nijncauwan cuin
Tänäpän sanotan) Se on: Caicki se aica
cuin Evangelium Saarnatan/ haman
mailman loppun.
IV. Lucu .
SE Neuwo joca edellises Lugus aljettin/
ja 95. Psalmilla wahwistetan/ nyt
lawiammalda sijtä Psalmist opetetan/
sijtä lewosta josta sijnä puhutan/
nimittäin/ että Jumala on wielä
luwannut hänen lepons/ nijlle jotca
hänen sanans uscowat: nijn ei meidän
pidä sitä meidän epäuscollam
unhottaman/ v. 1. ja 11. Sijtte osotetan
että yxi lepo wielä tarjona on Jumalan
Canssalle/ nijlle jotca hänen sanans
uscowat/ v. 4. Jota täsä/ hänen
woimans tähden ylistetän ja
cunnioitetan/ v. 12. Seura myös
lohdutus heicoille vscosa sijtä että
Christus on sencaltainen ylimmäinen
Pappi/ jolla on cansakärsimys
heicoista/ v. 14.
4:1 NIjn peljätkäm sijs etten me hänen
lepoons tulemisen lupausta unhodais/
ja ettei kengän meistä tacaperin jäis:
4:2 Sillä se on meille ilmoitettu nijncuin
heillekin.
4:3 Mutta ei heitä sanan cuulo mitän
auttanut/ cosca ei he nijtä usconet/
cuin sen cuulit. Sillä me jotca
uscoimma/ tulemma lepoon/ nijncuin
hän sanoi: minä wannoin minun
wihasani/ ei heidän pidä minun lepooni
tuleman.
4:4 Ja tosin/ cosca ne työt mailman
algusta täytetyt olit/ sanoi hän yhdes
paicas/ sijtä seidzemennestä päiwästä/
näin: Ja Jumala lepäis seidzemendenä
