Epistola Epherein tygö
2206
monella muoto Isille/ Prophetain
cautta/ mutta näinä wijmeisinä päiwinä
on hän meille puhunut Poicansa cautta.
1:2 Jonga hän on caickein perillisexi
pannut/ ja on hänen cauttans mailman
tehnyt.
1:3 Joca/ että hän on hänen cunnians
kirckaus/ ja hänen olemuxens
juuricuwa/ ja canda caicki sanans
woimalla/ ja on idze cauttans meidän
syndeimme puhdistuxen tehnyt/ ja istu
Majestetin oikialla puolella corkiuxisa/
1:4 On tullut nijn paljo parammaxi
Engeleitä/ että hän ylimmäisemmän
nimen on heidän suhtens perinyt.
1:5 Sillä/ kenelle hän on coscan
Engeleistä sanonut: Sinä olet minun
Poican/ tänäpän minä sinun synnytin?
Ja taas: Minä olen hänen Isäns/ ja hän
on minun Poican.
1:6 Ja taas: cosca hän tuo esicoisen
mailmaan/ sano hän: händä pitä caicki
Jumalan Engelit cumartaman.
1:7 Mutta Engeleistä hän sano: hän
teke Engelins hengixi/ ja hänen
palwelians tulenleimauxexi.
1:8 Mutta Pojallens: Jumala/ sinun
istuimes pysy ijancaickisest
ijancaickiseen: Sinun Waldacundas
Waldicka/ on oikeuden Waldicka.
1:9 Sinä racastit wanhurscautta/ ja
wihaisit wääryttä/ sentähden on sinun/
O Jumala/ sinun Jumalas woidellut
iloöljyllä/ enä cuin sinun osaweljes.
1:10 Ja sinä HERra olet algusta maan
perustanut/ ja Taiwat owat sinun
käsialas.
1:11 Ne catowat/ mutta sinä pysyt.
1:12 Ja he caicki wanhenewat nijncuin
waate/ ja nijncuin pugun sinä heitä
muuttelet/ ja he muuttuwat. Mutta sinä
cohdallans pysyt/ ja ei sinun ajastaicas
puutu.
1:13 Mutta kelle Engeleistä on hän
coscan sanonut: Istu minun oikialle
kädelleni/ sijhenasti cuin minä panen
wihollises sinun jalcais astinlaudaxi?
1:14 Eikö he caicki ole palwelewaiset
Henget/ palweluxeen lähetetyt nijlle
jotca autuuden periwät?
Vers.2. Perillisexi) mundi Dominum Et v.
3. Istu Majestetin) Item , v. 13. Istu
minun oikialle kädelläni) Tämä myös on
Christuxelle tapahtunut hänen
miehudens puolesta. Oecum aeternum
accepit v. 4. Ylimmäisemmän nimen)
Miehuden puolesta. Nomen
intelligendum .
II. Lucu .
ETtä Uden Testamendin oppi on
parembi Wanha/ joca Pojan cautta
annettu on/ ja monella ihmellä
wahwistettu/ nijn meidän pitä myös
enä sijtä waariottaman/ v. 1. Christuxen
corkeus ja Majesteti ylistetän/ että hän
on tullut caickein Jumalan tecoin
HERraxi/ v. 5. Osotetan/ ettei hänen
corkeudens tullut wähemmäxi/ että
hän otti miehuden ja kärsei cuoleman
meidän edestäm/ v. 10.
