Hiobin Kirja
1046
tulinen hijli/ ja hänen suustans käy
liecki.
41:13 Hänen caulans on wahwa/ ja se
on hänen ilons/ cosca hän teke jotakin
wahingota.
41:14 Hänen lihans jäsenet owat kijnni
toinen toisesans/ ne owat hänes kijnni
ettei hän lijcuteta.
41:15 Hänen sydämens on cowa
nijncuin kiwi/ ja nijn wahwa cuin jocu
cappale alemmaisesta myllyn kiwestä.
41:16 Cosca hän walmista idzens
matcan/ nijn ne wäkewät peljästywät/
ja cosca hän joutu edes/ nijn ei siellä
armo ole.
41:17 Jos hänen tygöns mennän
miecalla eli keihällä/ aseilla eli
harniscoilla/ nijn ei hän idzens lijcuta.
41:18 Ei hän rauta tottele enä cuin
cortta/ eikä waske enä cuin lahopuuta.
41:19 Ei händä nuolet carcota/ ja
lingokiwet owat hänelle nijncuin
acanat.
41:20 Wasara on hänen edesäns
nijncuin corsi.
41:21 Hän pilcka wapisepi keihäitä/ ja
hän taita maata teräwällä kiwellä. Hän
maca teräwällä nijncuin sondatungiolla.
41:22 Hän saatta sywän meren
kiehuman nijncuin padan/ ja lijcutta
yhteen nijncuin woiten.
41:23 Hänen jälkens polcu walkene/
hän teke sywydet sangen harmaxi.
41:24 Ei ole maalla hänen wertans/ hän
on tehty pelkämättömäxi.
41:25 Hän cadzo caicki corkiat ylön/
hän on caickein ylpeitten Cuningas.
Vers.1. Lewiathanin) se on/ ne suuret
walascalat meres/ waan sillä hän puhu
Perkelest mailman päämiehest
jouckoinens/ Esa. 27:1. v. 16. Wäkewät)
se on suuret calat pakenewat händä. v.
21. Wapisepi) se on/ he owat nijn
syndiä tehnet/ että heidän pitä sen
kärsimän/ ja oleman hänen edesäns
nijncuin syndiset. v. 23. Harmaxi) se on/
hän uiskendele ja elä meresä nijncuin
hän tahto/ että tie nähdän cauca hänen
jälkens.
XLII. Lucu .
HIob tunnusta HERran ainoastans
Caickiwaldiaxi ja totisexi Jumalaxi/ ja
idzens puhunen taitamattomast/ v. 1.
HERra nuhtele Hiobin ystäwitä
puhunen wäärin/ että hän tämän
waiwan synneilläns ansainnut oli/ käske
heidän uhrata/ ja että Hiob rucoilis
heidän edestäns/ v. 8. paranda Hiobin
ja anda hänelle caxi sen werta cuin
häneldä oli tullut pois/ ja hänen
ystäwäns tutcawat händä/ v. 10. HERra
anda myös Hiobille poikia ja tyttäritä/
v. 13. joca sijtte elä 140. wuotta/ ja
cuole/ v. 17.
42:1 JA Hiob wastais HERRA/ ja sanoi:
42:2 Minä tiedän sinun caicki woiwan/
ja ei ole sinulda yxikän ajatus peitetty.
42:3 Se on turha ihminen/ joca ajattele
peittä neuwoans/ sentähden tunnustan
minä/ että minä taitamattomast
puhunut olen/ joca on minun tietoni
