Jobin kirja
1864
mitään apua, onko pelastus
minusta karkonnut?
14. Tuleehan ystävän olla
laupias nääntyvälle, vaikka
tämä olisikin hyljännyt
Kaikkivaltiaan pelon.
15. Minun veljeni ovat petolliset
niinkuin vesipuro, niinkuin
sadepurot, jotka juoksevat
kuiviin.
Job 19:19 Kaikki seuratoverini
inhoavat minua, ja ne, joita
minä rakastin, ovat kääntyneet
minua vastaan.
16. Ne ovat jääsohjusta
sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17. auringon paahtaessa ne
ehtyvät, ne häviävät
paikastansa helteen tullen.
18. Niiden juoksun urat
mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin
ja katoavat.
19. Teeman karavaanit
tähystelivät, Seban matkueet
odottivat niitä;
20. he joutuivat häpeään, kun
niihin luottivat, pettyivät perille
tullessansa.
21. Niin te olette nyt tyhjän
veroiset: te näette kauhun ja
peljästytte.
22. Olenko sanonut: 'Antakaa
minulle ja suorittakaa
tavaroistanne lahjus minun
puolestani,
23. pelastakaa minut vihollisen
vallasta ja lunastakaa minut
väkivaltaisten käsistä'?
24. Opettakaa minua, niin minä
vaikenen; neuvokaa minulle,
missä olen erehtynyt.
25. Kuinka tehoaakaan oikea
puhe! Mutta mitä merkitsee
teidän nuhtelunne?
Ps. 119:103 Kuinka makeat
ovat minulle sinun lupauksesi!
Ne ovat hunajaa makeammat
minun suussani.
26. Aiotteko nuhdella sanoja?
Tuultahan ovat epätoivoisen
sanat.
27. Orvostakin te heittäisitte
arpaa ja hieroisitte kauppaa
ystävästänne.
28. Mutta suvaitkaa nyt
kääntyä minuun; minä totisesti
en valhettele vasten
kasvojanne.
29. Palatkaa, älköön vääryyttä
tapahtuko; palatkaa, vielä minä
