Jobin kirja
1859
hän ei luota, enkeleissäänkin
hän havaitsee vikoja;
19. saati niissä, jotka
savimajoissa asuvat, joiden
perustus on maan tomussa! He
rusentuvat kuin koiperhonen;
2. Kor. 5:1 Sillä me tiedämme,
että vaikka tämä meidän
maallinen majamme
hajotetaankin maahan, meillä
on asumus Jumalalta,
iankaikkinen maja taivaissa,
joka ei ole käsin tehty.
20. ennenkuin aamu ehtooksi
muuttuu, heidät muserretaan.
Kenenkään huomaamatta he
hukkuvat ainiaaksi.
21. Eikö niin: heidän
telttanuoransa irroitetaan, ja he
kuolevat, viisaudesta
osattomina.'
5. Luku
1. Huuda vain! Onko ketään,
joka sinulle vastaisi, ja kenenkä
pyhän puoleen kääntyisit?
2. Mielettömän tappaa
suuttumus, tyhmän surmaa
kiivaus.
3. Minä näin mielettömän
juurtuvan, mutta äkkiä sain
huutaa hänen asuinsijansa
kirousta.
Ps. 37:35 Minä näin
jumalattoman, väkivaltaisen,
rehevänä kuin viheriöivä puu,
juurtunut paikoilleen.
4. Hänen lapsensa ovat
onnesta kaukana, heitä
poljetaan portissa, eikä
auttajaa ole.
5. Ja minkä he ovat leikanneet,
syö nälkäinen - ottaa sen
vaikka orjantappuroista - ja
janoiset tavoittelevat heidän
tavaraansa.
6. Sillä onnettomuus ei kasva
tomusta, eikä vaiva verso
maasta,
7. vaan ihminen syntyy vaivaan,
ja kipinät, liekin lapset, lentävät
korkealle.
8. Mutta minä ainakin etsisin
Jumalaa ja asettaisin asiani
Jumalan eteen,
9. hänen, joka tekee suuria,
tutkimattomia tekoja, ihmeitä
ilman määrää,
