Jobin kirja
1855
Sananl. 27:10 Ystävääsi ja isäsi
ystävää älä hylkää, äläkä
hätäpäivänäsi mene veljesi
taloon: parempi läheinen
naapuri kuin kaukainen veli.
12. Mutta kun he jonkun
matkan päässä nostivat
silmänsä, eivät he enää voineet
tuntea häntä; niin he korottivat
äänensä ja itkivät, repäisivät
kukin viittansa ja viskasivat
tomua taivasta kohti päittensä
päälle.
13. Sitten he istuivat hänen
kanssaan maassa seitsemän
päivää ja seitsemän yötä, eikä
kukaan heistä puhunut
sanaakaan hänelle, sillä he
näkivät, että hänen tuskansa
oli ylen suuri.
Room. 12:15 Iloitkaa iloitsevien
kanssa, itkekää itkevien kanssa.
3. Luku
1. Senjälkeen Job avasi suunsa
ja kirosi syntymäpäivänsä;
2. Job lausui ja sanoi:
3. Kadotkoon se päivä, jona
minä synnyin, ja se yö, joka
sanoi: 'Poika on siinnyt.'
Jer. 20:14 Kirottu olkoon se
päivä, jona minä synnyin;
älköön se päivä, jona äitini
minut synnytti, olko siunattu.
4. Se päivä muuttukoon
pimeydeksi; älköön Jumala
korkeudessa sitä kysykö,
älköönkä valonsäde sille
paistako.
5. Omistakoon sen pimeys ja
pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon
sen päälle, peljästyttäkööt sitä
päivänpimennykset.
6. Sen yön ryöstäköön pimeys;
älköön se iloitko vuoden
päivien parissa, älköön tulko
kuukausien lukuun.
7. Katso, hedelmätön olkoon
se yö, älköön siinä riemuhuuto
raikuko.
8. Kirotkoot sen
päivänmanaajat, ne, jotka
saavat hereille Leviatanin.
9. Pimentykööt sen kointähdet,
odottakoon se valoa, joka ei
tule, älköön se aamuruskon
silmäripsiä nähkö,
10. koska se ei sulkenut
minulta kohdun ovia eikä
