Jobin kirja
1866
enää ole.
9. Pilvi häipyy ja menee
menojaan; niin myös tuonelaan
vaipunut ei sieltä nouse.
10. Ei hän enää palaja
taloonsa, eikä hänen
asuinpaikkansa häntä enää
tunne.
Ps. 103:16 Kun tuuli käy hänen
ylitsensä, ei häntä enää ole,
eikä hänen asuinsijansa häntä
enää tunne.
11. Niin en minäkään hillitse
suutani, minä puhun henkeni
ahdistuksessa, minä valitan
sieluni murheessa.
12. Olenko minä meri tai
lohikäärme, että asetat
vartioston minua vastaan?
13. Kun ajattelen: leposijani
lohduttaa minua, vuoteeni
huojentaa minun tuskaani,
14. niin sinä kauhistutat minua
unilla ja peljästytät minua
näyillä.
15. Mieluummin tukehdun,
mieluummin kuolen, kuin näin
luurankona kidun.
16. Olen kyllästynyt, en tahdo
elää iankaiken; anna minun
olla rauhassa, sillä tuulen
henkäystä ovat minun päiväni.
17. Mikä on ihminen, että
hänestä niin suurta lukua pidät
ja että kiinnität häneen
huomiosi,
Ps. 8:5 niin mikä on ihminen,
että sinä häntä muistat, tai
ihmislapsi, että pidät hänestä
huolen?
Hepr. 2:6 Vaan joku on
jossakin paikassa todistanut,
sanoen: Mikä on ihminen, että
sinä häntä muistat, tai ihmisen
poika, että pidät hänestä
huolen?
18. tarkastat häntä joka aamu,
tutkit häntä joka hetki?
19. Etkö koskaan käännä pois
katsettasi minusta, etkö hellitä
minusta sen vertaa, että saan
sylkeni nielaistuksi?
20. Jos olenkin syntiä tehnyt,
niin mitä olen sillä sinulle
tehnyt, sinä ihmisten
vartioitsija? Minkätähden asetit
minut maalitauluksesi, ja
minkätähden tulin itselleni
taakaksi?
21. Minkätähden et anna
