Jobin kirja
1857
ummessa, jonka Jumala on
aitaukseen sulkenut?
Job 19:8 Hän on aidannut
tieni, niin etten pääse ylitse, ja
on levittänyt pimeyden
poluilleni.
24. Sillä huokaukseni on tullut
minun leiväkseni, valitukseni
valuu kuin vesi.
Ps. 42:4 Kyyneleeni ovat minun
ruokani päivin ja öin, kun
minulle joka päivä sanotaan:
Missä on sinun Jumalasi?
Ps. 80:6 Sinä olet syöttänyt
heille kyynelten leipää, olet
juottanut heille maljoittain
kyyneleitä;
25. Sillä mitä minä kauhistuin,
se minua kohtasi, ja mitä minä
pelkäsin, se minulle tapahtui.
26. Ennenkuin tyynnyin, rauhan
ja levon sain, tuli tuska jälleen.
4. Luku
1. Silloin teemanilainen Elifas
lausui ja sanoi:
2. Ethän pane pahaksesi, jos
sinulle puhutaan? Kuka voi
vaitikaan olla?
3. Katso, monta sinä olet
ojentanut, ja hervonneita käsiä
olet vahvistanut;
4. sanasi ovat nostaneet
kompastunutta, ja rauenneita
polvia olet voimistanut.
5. Mutta nyt, kun itseäsi kova
kohtaa, sinä tuskastut, kun se
sinuun sattuu, sinä kauhistut.
6. Eikö jumalanpelkosi ole
sinun uskalluksesi ja nuhteeton
vaelluksesi sinun toivosi?
7. Ajattele, kuka viaton on
koskaan hukkunut, ja missä
ovat rehelliset joutuneet
perikatoon?
8. Minkä minä olen nähnyt, niin
ne, jotka vääryyttä kyntävät ja
turmiota kylvävät, ne sitä
niittävätkin.
Job 15:35 He kantavat tuhoa
ja synnyttävät turmiota, ja
heidän kohtunsa valmistaa
petosta.'
Sananl. 22:8 Joka vääryyttä
kylvää, se turmiota niittää, ja
hänen vihansa vitsa häviää.
Hoos. 8:7 Sillä tuulta he
kylvävät, ja myrskyä he
