Jobin kirja
1854
2. Luku
1. Ja kun eräänä päivänä
Jumalan pojat tulivat ja
asettuivat Herran eteen, tuli
myöskin saatana heidän
joukossansa ja asettui Herran
eteen.
2. Niin Herra kysyi saatanalta:
Mistä sinä tulet? Saatana
vastasi Herralle ja sanoi: Maata
kiertämästä ja siellä
kuljeksimasta.
3. Niin Herra sanoi saatanalle:
Oletko pannut merkille
palvelijaani Jobia? Sillä ei ole
maan päällä hänen
vertaistansa; hän on nuhteeton
ja rehellinen mies, pelkää
Jumalaa ja karttaa pahaa.
Vielä hän pysyy
hurskaudessansa, ja sinä olet
yllyttänyt minut häntä vastaan,
tuhoamaan hänet syyttömästi.
4. Saatana vastasi Herralle ja
sanoi: Nahka nahasta; ja kaikki,
mitä ihmisellä on, hän antaa
hengestänsä.
5. Mutta ojennapa kätesi ja
koske hänen luihinsa ja
lihaansa: varmaan hän kiroaa
sinua vasten kasvojasi.
6. Herra sanoi saatanalle:
Katso, hän olkoon sinun
käsissäsi; säästä kuitenkin
hänen henkensä.
7. Niin saatana meni pois
Herran edestä ja löi Jobiin
pahoja paiseita, kantapäästä
kiireeseen asti.
8. Ja tämä otti saviastian
sirun, sillä kaapiakseen
itseänsä, ja istui tuhkaläjään.
9. Niin hänen vaimonsa sanoi
hänelle: Vieläkö pysyt
hurskaudessasi? Kiroa Jumala
ja kuole.
10. Mutta hän vastasi hänelle:
Sinä puhut niinkuin mikäkin
houkka nainen. Otammehan
vastaan Jumalalta hyvää,
emmekö ottaisi vastaan
pahaakin? Kaikessa tässä Job
ei tehnyt syntiä huulillansa.
11. Kun Jobin kolme ystävää
kuuli kaiken onnettomuuden,
joka häntä oli kohdannut,
tulivat he kukin kotipaikastansa:
teemanilainen Elifas,
suuhilainen Bildad ja
naemalainen Soofar; ja he
sopivat keskenänsä ja menivät
surkuttelemaan ja
lohduttamaan häntä.
