Jobin kirja
1874
13. Mutta sinä kätkit sydämeesi
tämän; minä tiedän, että tämä
oli sinun mielessäsi:
14. jos minä syntiä tein, niin
sinä vartioitsit minua, ja minun
rikostani et antanut anteeksi.
15. Jos olisin syyllinen, niin voi
minua! Ja vaikka olisin
oikeassa, en kuitenkaan voisi
päätäni nostaa, häpeästä
kylläisenä ja kurjuuttani
katsellen.
16. Jos minun pääni nousee,
niin sinä ajat minua niinkuin
leijona ja teet yhä ihmeitäsi
minua vastaan.
Jes. 38:13 Minä viihdyttelin
itseäni aamuun asti - niinkuin
leijona hän murskaa kaikki
minun luuni; ennenkuin päivä
yöksi muuttuu, sinä teet
minusta lopun.
17. Sinä hankit yhä uusia
todistajia minua vastaan, ja
vihasi minuun kasvaa, ja sinä
tuot vereksiä joukkoja minun
kimppuuni.
18. Miksi toit minut ilmoille
äitini kohdusta? Jospa olisin
kuollut, ihmissilmän
näkemätönnä!
Job 3:11 Miksi en kuollut heti
äidin helmaan, miksi en
menehtynyt kohdusta
tullessani?
19. Niin minä olisin, niinkuin
minua ei olisi ollutkaan; minut
olisi kannettu äidin kohdusta
hautaan.
20. Ovathan päiväni vähissä;
hän antakoon minun olla
rauhassa, hän kääntyköön
minusta pois, että hiukkasen
ilostuisin,
Ps. 39:14 Käännä pois katseesi
minusta, että minä ilostuisin,
ennenkuin menen pois eikä
minua enää ole.
21. ennenkuin lähden, ikinä
palajamatta, pimeyden ja
synkeyden maahan,
22. maahan, jonka pimeys on
synkkä pilkkopimeä ja
sekasorto ja jossa
valkeneminenkin on pimeyttä.
