1002
Korkea Veisuu
vät yltäni muurien vartijat. Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyt-
täret: jos löydätte rakkaani, mitä hänelle sanotte? Sanokaa, että
minä olen rakkaudesta sairas. Mitä on sinun rakkaasi muita parem-
pi, sinä naisista kaunein? Mitä on sinun rakkaasi muita parempi, et-
täs meitä näin vannotat? Minun rakkaani on valkoinen ja punainen,
kymmentä tuhatta jalompi. Hänen päänsä on kultaa, puhtainta kul-
taa, hänen kiharansa kuin palmunlehvät, mustat kuin kaarne. Hänen
silmänsä ovat kuin kyyhkyset vesipurojen partaalla, jotka ovat mai-
dossa kylpeneet ja istuvat runsauden ääressä. Hänen poskensa
ovat kuin balsamilava, kuin höystesäiliöt; hänen huulensa ovat liljat,
ne tiukkuvat sulaa mirhaa. Hänen käsivartensa ovat kultatangot,
krysoliitteja täynnä. Hänen lantionsa on norsunluinen taideteos, sa-
fiireilla peitetty. Hänen jalkansa ovat marmoripatsaat aitokultaisten
jalustain nojassa. Hän on näöltänsä kuin Libanon, uhkea kuin setri-
puut. Hänen suunsa on sula makeus, hän on pelkkää suloisuutta.
Sellainen on minun rakkaani, sellainen on ystäväni, te Jerusalemin
tyttäret.
Minne on mennyt rakkaasi, sinä naisista kaunein? Kunne on kään-
tynyt rakkaasi? Etsikäämme häntä yhdessä. Rakkaani on mennyt
yrttitarhaansa, balsamilavojen luo, paimentamaan yrttitarhoissa ja
liljoja poimimaan. Minä olen rakkaani oma, ja rakkaani on minun -
hän, joka paimentaa liljojen keskellä. Kaunis kuin Tirsa olet sinä,
armaani, suloinen kuin Jerusalem, peljättävä kuin sotajoukot. Kään-
nä pois silmäsi minusta, sillä ne kiehtovat minut. Sinun hiuksesi
ovat kuin vuohilauma, joka laskeutuu Gileadilta. Sinun hampaasi
ovat kuin lauma uuhia, pesosta nousseita, kaikilla kaksoiset, ei yh-
täkään karitsatonta. Kuin granaattiomena, kypsyyttään halkeileva,
on sinun ohimosi huntusi takana. Kuusikymmentä on kuningatarta
ja kahdeksankymmentä sivuvaimoa ja nuoria naisia ilman määrää:
yksi ainoa on minun kyyhkyseni, puhtoiseni, äitinsä ainokainen,
synnyttäjänsä valio. Neitoset hänet nähdessään kiittävät hänen on-
neansa, kuningattaret ja sivuvaimot ylistävät häntä. Kuka on neito,
joka ylenee kuin aamunkoi, kauniina kuin kuu, kirkkaana kuin päi-
vänpaiste, peljättävänä kuin sotajoukot? Pähkinätarhaan minä menin
