1003
Korkea Veisuu
katselemaan laakson vihreyttä, katsomaan, joko viiniköynnös ver-
soo, joko kukkivat granaattipuut. Aavistamattani asetti sieluni minut
jalon kansani vaunuihin. Palaja, palaja, suulemitar! Palaja, palaja,
ihaillaksemme sinua! Mitä ihailette suulemittaressa, katselette hänen
asekarkelossaan?
Kuinka kauniisti astelet kengissäsi, sinä ruhtinaan tytär! Sinun lan-
teesi kaartuvat kuin kaulakorut, taiturin kätten tekemät. Sinun pove-
si on ympyriäinen malja, josta sekoviini älköön puuttuko; sinun uu-
masi on nisukeko, liljojen ympäröimä. Sinun rintasi ovat kuin kaksi
nuorta peuraa, kuin gasellin kaksoiset. Sinun kaulasi on kuin nor-
sunluinen torni. Sinun silmäsi kuin Hesbonin lammikot Bat-Rabbimin
portin luona; sinun nenäsi on kuin Libanonin torni, joka katsoo
Damaskoon päin. Sinun pääsi kohoaa kuin Karmel, sinun pääsi
palmikot ovat kuin purppura; niihin pauloihin on kuningas kiedottu.
Kuinka kaunis olet, kuinka suloinen, sinä rakkaus, riemuinesi! - Si-
nun vartesi on kuin palmupuu, ja sinun rintasi niinkuin rypäleet. Mi-
nä ajattelin: nousen palmupuuhun, tartun sen oksiin; olkoot silloin
rintasi niinkuin viinirypäleet ja henkesi tuoksu kuin omenain tuoksu.
Ja olkoon suusi kuin jalo viini. Viini, joka helposti valahtaa rakkaa-
seeni ja kostuttaa nukkuvien huulet! Minä olen rakkaani oma, ja
minuun on hänen halunsa. Tule, rakkaani, lähtekäämme maalle, ky-
liin yöpykäämme. Käykäämme varhain viinitarhoihin katsomaan, joko
viiniköynnös versoo ja ummut aukeavat, joko kukkivat granaattipuut.
Siellä annan sinulle rakkauteni. Lemmenmarjat tuoksuavat, ja
oviemme edessä kasvavat kaikkinaiset kalliit hedelmät, uudet ja
vanhat: sinulle, rakkaani, olen ne säästänyt.
Olisitpa kuin oma veljeni, äitini rintoja imenyt! Tapaisin sinut ulko-
na, sinua suutelisin, eikä minua kukaan halveksuisi. Minä johdattai-
sin sinut, veisin äitini taloon, ja hän neuvoisi minua. Minä antaisin
mausteviiniä juodaksesi, granaattiomenani mehua. Hänen vasen kä-
tensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua.
Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret: älkää herätelkö, älkää
häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa. Kuka tuolla tulee erä-
maasta rakkaaseensa nojaten? Omenapuun alla sinut herätin. Siellä
