1001
Korkea Veisuu
suitsukekukkulalle. Kaikin olet kaunis, armaani, ei ole sinussa ainoa-
takaan virheä. Tule kanssani Libanonilta, sinä morsiameni, tule
kanssani Libanonilta. Lähde pois Amanan huipulta, Senirin ja Her-
monin huipuilta, leijonain leposijoilta ja pantterien vuorilta. Olet lu-
monnut minut, siskoni, morsiameni, lumonnut minut yhdellä ainoalla
silmäykselläsi, yhdellä ainoalla kaulakoristeesi käädyllä. Kuinka iha-
na onkaan sinun rakkautesi, siskoni, morsiameni! Kuinka paljon su-
loisempi viiniä on sinun rakkautesi, suloisempi kaikkia balsameja si-
nun voiteittesi tuoksu! Sinun huulesi tiukkuvat hunajaa, morsiameni;
mesi ja maito on sinun kielesi alla, ja sinun vaatteittesi tuoksu on
kuin Libanonin tuoksu. Suljettu yrttitarha on siskoni, morsiameni,
suljettu kaivo, lukittu lähde. Sinä versot kuin paratiisi, jossa on gra-
naattiomenia ynnä kalliita hedelmiä, koofer-kukkia ja narduksia,
nardusta ja sahramia, kalmoruokoa ja kanelia ynnä kaikkinaisia
suitsukepuita, mirhaa ja aloeta ynnä kaikkinaisia parhaita balsami-
kasveja. Sinä olet yrttitarhojen lähde, elävien vetten kaivo, Libano-
nilta virtaavaisten. Heräjä, pohjatuuli, tule, etelätuuli; puhalla yrtti-
tarhaani, että sen balsamituoksut tulvahtaisivat. Tulkoon puutar-
haansa rakkaani ja syököön sen kalliita hedelmiä.
Minä tulen yrttitarhaani, siskoni, morsiameni; minä poimin mirhani
ja balsamini, minä syön mesileipäni ja hunajani, juon viinini ja mai-
toni. Syökää, ystävät, juokaa ja juopukaa rakkaudesta. Minä nukuin,
mutta minun sydämeni valvoi. Kuule, rakkaani kolkuttaa: Avaa mi-
nulle, siskoseni, armaani, kyyhkyseni, puhtoiseni. Sillä pääni on kas-
tetta täynnä, kiharani yön pisaroita. Olen ihokkaani riisunut; pu-
kisinko sen päälleni enää? Olen jalkani pessyt; tahraisinko ne taas?
Rakkaani pisti kätensä ovenreiästä sisään. Silloin minun sydämeni
liikkui häntä kohden; minä nousin avaamaan rakkaalleni, ja minun
käteni tiukkuivat mirhaa, sormeni sulaa mirhaa salvan kädensijoihin.
Minä avasin rakkaalleni, mutta rakkaani oli kadonnut, mennyt me-
nojaan. Hänen puhuessaan oli sieluni vallannut hämmennys. Minä
etsin häntä, mutta en häntä löytänyt; minä huusin häntä, mutta ei
hän minulle vastannut. Kohtasivat minut vartijat, jotka kaupunkia
kiertävät, he löivät minua ja haavoittivat minut; päällysharson riisti-
