1000
Korkea Veisuu
nes päivä viilenee ja varjot pakenevat, kiertele, rakkaani, kuin gasel-
li, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.
Yöllä minä vuoteellani etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa, mi-
nä etsin, mutta en löytänyt häntä. Minä nousen ja kiertelen kau-
punkia, katuja ja toreja, etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa.
Minä etsin, mutta en löytänyt häntä. Kohtasivat minut vartijat, jotka
kaupunkia kiertävät. Oletteko nähneet häntä, jota minun sieluni ra-
kastaa? Tuskin olin kulkenut heidän ohitsensa, kun löysin hänet,
jota minun sieluni rakastaa; minä tartuin häneen enkä hellittänyt
hänestä, ennenkuin olin saattanut hänet äitini taloon, kantajani
kammioon. Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien
tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta,
ennenkuin se itse haluaa. Mikä tuolla tulee erämaasta kuin savu-
patsaat, tuoksuten mirhalta ja suitsukkeelta, kaikkinaisilta kauppiaan
hajujauheilta? Katso, siinä on Salomon kantotuoli ja sen ympärillä
kuusikymmentä urhoa, Israelin urhoja, kaikki miekkamiehiä, sotaan
harjoitettuja; jokaisella on miekka kupeellansa öitten kauhuja vas-
taan. Kuningas Salomo teetti itsellensä kantotuolin Libanonin puista.
Sen patsaat hän teetti hopeasta, sen selustan kullasta, sen istui-
men purppurasta; sisältä sen koristeli Jerusalemin tyttärien rakkaus.
Tulkaa ulos, Siionin tyttäret, ja katsokaa kuningas Salomoa, katso-
kaa kruunua, jolla hänen äitinsä hänet kruunasi hänen hääpäi-
vänänsä, hänen sydämensä ilonpäivänä.
Katso, kaunis sinä olet, armaani; katso, kaunis sinä olet. Kyyhkyläi-
set ovat sinun silmäsi huntusi takana; sinun hiuksesi ovat kuin
vuohilauma, joka laskeutuu Gileadin vuorilta. Sinun hampaasi ovat
kuin lauma kerittyjä lampaita, pesosta nousseita, kaikilla kaksoiset,
ei yhtäkään karitsatonta. Kuin punainen nauha ovat sinun huulesi,
ja suusi on suloinen; kuin granaattiomena, kypsyyttään halkeileva,
on sinun ohimosi huntusi takana. Sinun kaulasi on niinkuin Daavi-
din torni, linnaksi rakennettu; tuhat kilpeä riippuu siinä, urhojen va-
rustuksia kaikkia. Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa, kuin
gasellin kaksoiset, jotka käyvät laitumella liljain keskellä. Siksi kun-
nes päivä viilenee ja varjot pakenevat, minä käyn mirhavuorelle ja
