Se P. Johannesen Theologin Ilmestys
XIX. Lucu.
19:1 SItelehin mine cwlin ninquin swre' Änen paliolda Ca'ssalda Taiuahas
sanouan/ Haleluia. Terueys ia ylistos/ Cunnia ia Woima Olcohon
meiden HErran Jumalan/
Siitä lähin minä kuulin niinkuin suuren äänen paljolta kansalta
taiwahassa sanowan/ Halleluja. Terweys ja ylistys/ Kunnia ja woima
olkohon meidän HErran Jumalan/
19:2 Sille ette totiset ia wanhurskat ouat henen Domions/ ette hen
Dominut on sijte swresta Portosta/ ioca Maan turmeli Henen
Hoorudhellans/ Ja o'bi henen palueliains weren sen Kädheste costanut.
Sillä että totiset ja wanhurskaat owat hänen tuomionsa/ että hän
tuominnut on siitä suuresta portosta/ joka maan turmeli hänen
huoruudellansa/ Ja ompi hänen palwelijainsa weren sen kädestä
kostanut.
19:3 Ja taas he sanoit Haleluia. Ja se saw yleskieui ijancaikisesta
ijancaikisehen.
Ja taas he sanoit Halleluja. Ja se sawu ylös käwi iankaikkisesta
iankaikkisehen.
19:4 Ja ne neliecolmatkymende Wanhinda/ ia ne nelie Eleinde alas
langesit/ ia cumarsit Jumalata jstuuaista Stolin päle/ ia sanoit/ AMEN/
Haleluia.
Ja ne neljäkolmatkymmentä wanhinta/ ja ne neljä eläintä alas lankesit/
ja kumarsit Jumalata istuwaista tuolin päällä/ ja sanoit/ AMEN/
Halleluja.
19:5 Ja yxi Äni wloskieui Stolista sanodhen/ Kijteket meiden Jumalatan
caiki henen paluelians/ ia iotca hende pelkätte seke pienet/ ette Swret.
Ja yksi ääni ulos käwi tuolista sanoen/ Kiittäkäät meidän Jumalatan
kaikki hänen palwelijansa/ ja jotka häntä pelkäätte sekä pienet/ että
suuret.
19:6 Ja mine cwlin palion Canssan Äne'/ ia ninquin swren wedhe' Äne'/
