Pyhän Johannesen evankelium
17:2 Ninquin sine annoit henelle Woiman ylitzen caike' Lihan/ ette
henen pite andama' ijancaikisen Elemen/ caikille nijlle iotca sine henelle
annoit.
Niinkuin sinä annoit hänelle woiman ylitsen kaiken lihan/ että hänen
pitää antaman iankaikkisen elämän/ kaikille niille jotka sinä hänelle
annoit.
17:3 Mutta teme o'bi ijancaikine' Eleme/ ette he sinu' tundisit ainoan
totisen Jumalan/ ia iongas lehetit Iesusen Christusen.
Mutta tämä ompi iankaikkinen elämä/ etä he sinun tuntisit ainoan
totisen Jumalan/ ja jonkas lähetit Jesuksen Kristuksen.
17:4 Mine sinun circastin Maan päle/ mine sen Töön teutin/ iongas
annoit minun tehdhexen.
Minä sinun kirkastin maan päällä/ minä sen työn täytin/ jonkas annoit
minun tehdäksen.
17:5 Ja nyt Ise/ kircasta minua itzes tykene/ sille kircauxella ioca
minulla oli sinun tykenes ennenquin teme Mailma olican.
Ja nyt Isä/ kirkasta minua itsesi tykönä/ sillä kirkkaudella joka minulla
oli sinun tykönäsi ennenkuin tämä maailma olikaan.
17:6 Mine iulghistin sinun Nimes Inhimisillen/ iotcas annoit minulle
Mailmast. Sinun he olit/ ia minulle sine ne annoit/ ia sinun Puhes he
ketkit/
Minä julkistin sinun nimessä ihmisillen/ jotkas annoit minulle
maailmasta. Sinun he olit/ ja minulle sinä ne annoit/ ja sinun puheesi
he kätkit/
17:7 Nyt he tiesit/ ette caiki quin sine minulle annoit ouat sinusta.
Nyt he tiesit/ että kaikki kuin sinä minulle annoit owat sinusta.
17:8 Sille ne sanat iotcas minun annoit/ ne mine annoin heille/ ia he
otit. Ja tunsit totisest/ ette mine sinusta wloslexin/ ia vskoit ette sine
minun lehetit.
Sillä ne sanat jotkas minun annoit/ ne minä annoin heille/ ja he otit.
Ja tunsit totisesti/ että minä sinusta ulos läksin/ ja uskoit että sinä
