AAMOS
7. Luku.
I. Amos näkee kolme näkyä Israelin huoneen hävityksestä. II. Amatsia pyytää häntä estää ennustamasta. III. Amos juttelee kutsumisensa, ja ilmoittaa Amatsiallekin rangaistuksen.
I. Niin Herra, Herra osoitti minulle näyssä; ja katso, yksi seisoi, joka heinäsirkkoja teki, juuri silloin, kuin oras rupesi käymään ylös, toisen kerran sittekuin kuningas oli antanut niittää.
2. Kuin ne niin tahtoivat kaiken tulon syödä maalta, sanoin minä: voi Herra, Herra, ole armollinen! kuka tahtoo Jakobin taas auttaa? sillä hän on aivan vähä.
3. Niin Herra katui* sitä: ei sen pidä tapahtuman, sanoi Herra.
4. Niin Herra, Herra osoitti minulle näyssä, ja katso, Herra, Herra kutsui tulen rankaisemaan, jonka piti suuren syvyyden syömän, ja se söi jo parhaan osan.
5. Niin minä sanoin: voi Herra, Herra, lakkaa nyt, kuka tahtoo Jakobia taas auttaa? sillä hän on aivan vähä.
6. Niin Herra katui myös sitä: ei senkään pidä tapahtuman, sanoi Herra, Herra.
7. Mutta hän osoitti minulle tämän näyssä, ja katso, Herra seisoi muurin päällä, joka mittanuoralla mitattu oli, ja hän piti mittanuoran kädessänsä.
8. Ja Herra sanoi minulle: mitäs näet, Amos? minä sanoin: mittanuoran. Herra sanoi: katso, minä tahdon vetää mittanuoran keskelle minun kansaani Israelia, ja en käy enään häntä ohitse.
9. Vaan Isaakin korkeudet pitää autioksi tuleman, ja Israelin pyhyydet pitää hävitettämän*; ja minä tahdon nostaa miekan Jerobeamin huonetta vastaan+.
10. II. Niin Betelin pappi Amatsia lähetti Israelin kuninkaan tykö, sanoen: Amos tekee kapinan sinua vastaan Israelin huoneessa, eipä maakaan voi kaikkia hänen sanojansa kärsiä.
11. Sillä näin sanoo Amos: Jerobeamin täytyy miekalla kuolla, ja Israel pitää vietämän vangittuna pois maastansa.
12. Ja Amatsia sanoi Amokselle: sinä näkiä*, mene pois, ja ennusta siellä.
13. Ja älä Betelissä enään ennusta*; se on kuninkaan pyhä sia+ ja valtakunnan huone.
14. III. Amos vastasi ja sanoi Amatsialle: en minä ole propheta enkä prophetan poika, vaan minä olen karjan paimen* ja marjain hakia.
15. Mutta Herra otti minun karjasta, ja sanoi minulle: mene ja ennusta minun kansaani Israelia vastaan.
16. Niin kuule siis Herran sanaa: sinä sanot: älä ennusta* Israelia vastaan, älä myös puhu Isaakin huonetta vastaan;
17. Sentähden sanoo Herra näin: sinun emäntäs pitää kaupungissa raiskattaman, ja sinun poikas ja tyttäres pitää miekalla lankeeman, ja sinun peltos pitää nuoralla jaettaman; mutta itse sinun pitää saastaisessa maassa kuoleman, ja Israel pitää ajettaman peräti pois maastansa.