TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
15. Luku.
I. Moseksen kiitosvirsi ja Mirjamin vastausveisu. II. Kansan vaellus ja napina Suurin korvessa, ja kuinka Marassa karvas vesi makiaksi tehtiin. III. Elimin lähteet ja puut.
I. Silloin veisasi Moses ja Israelin lapset Herralle tämän virren, ja sanoivat*: Minä veisaan Herralle, sillä hän on sangen jalon työn tehnyt, hevosen ja miehen hän mereen syöksi.
2. Herra on minun väkevyyteni ja kiitosvirteni, ja on minun autuuteni*. Hän on minun Jumalani, ja minä rakennan hänelle majan, hän on minun isäni Jumala, ja minä ylistän häntä.
3. Herra on äsken sotamies: Herra on hänen nimensä.
4. Pharaon vaunut ja hänen sotaväkensä syöksi hän mereen. Hänen valitut päämiehensä ovat upotetut Punaiseen mereen.
5. Syvyys on heitä peittänyt, ja vajosivat pohjaan, niinkuin kivi.
6. Herra, sinun oikia kätes osotti hänensä voimalliseksi väkevyydessä: Herra, sinun oikia kätes on lyönyt vihollisen.
7. Ja sinun suurella kunniallas olet sinä sinun vihollises kukistanut, sillä koska sinä lähetit hirmuisuutes, kulutti se heidät niinkuin korren.
8. Ja sinun vihas puhalluksen kautta kokoontuivat vedet; ja virrat seisoivat niinkuin roukkioissa, syvyydet niinkuin hyytyivät keskelle merta.
9. Vihollinen sanoi: minä ajan takaa ja saavutan heitä, ja saalista jaan, ja heihin minun mieleni jäähdytän: minä vedän ulos miekkani, ja minun käteni pitää heitä hukuttaman.
10. Silloin sinun tuules puhalsi, ja meri peitti heidät, ja he pohjaan vajosivat, niinkuin lyijy, väkevissä vesissä.
11. Herra, kuka on sinun vertas jumalten seassa? Kuka on sinun kaltaises, joka olet niin korkia ja pyhä, hirmullinen, kiitettävä ja ihmetten tekiä?
12. Koskas oikian kätes ojensit, niin maa heidät nieli.
13. Sinä olet johdattanut laupiudessas tämän kansan, jonkas pelastit, ja olet vienyt heidät väkevyydessäs sinun pyhään asumisees.
14. Koska kansat sen kuulevat, vapisevat he: ahdistus käsittää Philistealaiset.
15. Silloin hämmästyvät Edomin ruhtinaat, ja vapistus tarttuu Moabin sankareihin: kaikki Kanaanin maan asuvaiset raukeavat.
16. Tulkoon hämmästys heidän päällensä, ja pelko sinun väkevän käsivartes kautta, he vaijetkoon niinkuin kivi, siihenasti että sinun kansas, Herra, lävitse käy, siihenasti että kansa lävitse käy, jonka sinä saanut olet.
17. Johdata heitä ja istuta heitä sinun perimises vuorelle*, jonka sinä Herra asumisekses tehnyt olet: sinun pyhyytes tykö, Herra, jonka sinun kätes vahvistaneet ovat.
18. Herra hallitsee alati ja ijankaikkisesti.
19. Sillä Pharaon hevoset menivät mereen, vaunuinensa ja ratsasmiehinensä, ja Herra palautti meren vedet heidän päällensä. Mutta Israelin lapset kävivät kuivaa myöten keskeltä merta.
20. Ja MirJam prophetissa, Aaronin sisar, otti kanteleen käteensä, ja kaikki vaimot seurasivat häntä kanteleilla ja hypyllä.
21. Ja MirJam vastasi heitä: Veisatkaat Herralle, sillä hän on sangen jalon työn tehnyt, hevosen ja miehen hän mereen syöksi.
22. II. Niin Moses antoi Israelin lasten vaeltaa Punaisen meren tyköä, ja he menivät Suurin korpeen: ja matkustivat kolme päivää korvessa, ja ei löytäneet vettä.
23. Niin he tulivat Maraan, vaan ei he saaneet juoda sitä vettä Marassa, sillä se oli ylen karvas; josta se paikka kutsutaan Mara.
24. Siinä napisi kansa Mosesta vastaan, sanoen: mitä me juomme?
25. Mutta hän huusi Herran tykö, ja Herra osotti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vedet tulivat makiaksi*. Siinä pani hän heidän eteensä käskyn ja oikeuden, ja kiusasi siinä heitä.
26. Ja sanoi: jos sinä kuulet sinun Herras Jumalas äänen, ja teet mikä oikeus on hänen edessänsä, ja panet hänen käskynsä sinun korviis, ja pidät kaikki hänen säätynsä: niin en minä pane sinun päälles yhtäkään vitsausta niistä, jotka minä Egyptiläisten päälle pannut olen; sillä minä olen Herra sinun parantajas.
27. III. Ja he tulivat Elimiin, siellä on kaksitoistakymmentä lähdettä, ja seitsemänkymmentä palmupuuta: siellä he sioittivat itsensä vetten tykö*.