TOBIAN KIRJA
3. Luku
Vanha Tobia ja Saara rukoilevat eri paikkakunnassa, ja tulevat kuulluiksi yhtä haavaa.
Silloin huokasi Tobia raskaasti ja rupesi itkemään ja rukoilemaan la sanoi:
2. Herra, sinä olet hurskas, ja kaikki sinun työs ovat oikiat, ja sula hyvyys ja uskollisuus!
3. Ja nyt minun Herrani, ole minulle armollinen, ja älä kosta minun syntiäni, älä muistele minun eli minun isäni pahoja tekoja;
4. Sillä ettemme sinun käskyjäs pitäneet, niin me myös olemme annetut meidän vihollisillemme, että he meitä ryöstävät, vankina pitävät ja tappavat, ja olemme häväistykseksi, nauruksi ja pilkaksi tulleet muukalaisille, kuhunkas meidät hajoittanut olet.
5. Ja nyt, Herra! hirmuiset ovat sinun tuomios, ettemme sinun käskyjäs pitäneet ole, emmekä oikein sinun edessäs vaeltaneet.
6. Ah Herra, osoita minulle armo, ja korjaa minun henkeni rauhassa; sillä minä tahtoisin paljoa paremmin kuolla kuin elää.
7. Ja se tapahtui sinä päivänä, että Saara Raguelin tytär, Mediläisten kaupungista Rageksesta, myös pahoin häväistiin ja soimattiin isänsä piialta.
8. Hän oli annettu seitsemälle miehelle toinen toisensa jälkeen, ja paha henki, Asmodi nimeltä, oli heidät kaikki tappanut, kohta kuin he vuoteesen tulivat hänen tykönsä.
9. Sentähden soimasi häntä hänen isänsä piika ja sanoi:
10. Jumala tehköön, ettemme ikänä sinusta näkisi poikaa eli tytärtä maan päällä, sinä miestes murhaaja!
11. Tahdotkos minunkin tappaa, niinkuin sinä ne seitsemän miestä tappanut olet?
12. Niiden sanain tähden meni hän kammioon huoneen päälle, ja ei syönyt eikä juonut kolmena päivänä, ja ei lakannut rukoilemasta ja itkemästä, ja rukoili Jumalaa, että hän hänen siitä häväistyksestä vapahtais.
13. Sitte kolmantena päivänä, kuin hän rukouksensa päättänyt oli, kiitti hän Jumalaa ja sanoi:
14. Kiitetty olkoon sinun nimes, Herra, meidän isäimme Jumala! Sillä koska sinä vihastut, osoitat sinä armon ja hyvyyden, ja ahdistuksessa sinä synnit anteeksi annat niille, jotka sinua avuksensa huutavat.
15. Sinun puolees, minun Herrani, käännän minä kasvoni; sinun tykös minä nostan silmäni,
16. Ja rukoilen sinua, ettäs minun pelastaisit tästä raskaasta häväistyksestä, eli minun täältä korjaisit.
17. Sinä tiedät, Herra, etten minä miestä himoinnut ole, ja olen minun sieluni puhtaana pitänyt kaikista pahoista himoista, enkä ole koskaan häpeemättömäin ja
rivoin joukossa ollut.
18. Miestä ottamaan olen minä mielistynyt sinun pelvossas ja en hempeydestä.
19. Taikka en ole minä heidän, elikkä ei he minun vertaiseni olleet, ja sinä olet minua mitämaks säästänyt toiselle miehelle;
20. Sillä sinun neuvos ei ole ihmisen voimassa.
21. Mutta sen minä kyllä todeksi tiedän: joka Jumalaa palvelee, se kiusauksen jälkeen lohdutetaan, ja murheesta pelastetaan, ja kurituksen jälkeen löytää armon.
22. Sillä et sinä mielisty meidän kadotukseemme; sillä pahan ilman perästä annat sinä auringon paistaa, ja parun ja itkun perästä täytät sinä meidät ilolla.
23. Sinun nimelles, Israelin Jumala, olkoon ijankaikkinen kiitos ja ylistys!
24. Sillä hetkellä kuultiin heidän molempain rukouksensa Herralta taivaassa.
25. Ja Pyhä Raphael, Herran enkeli, lähetettiin heitä molempia auttamaan, että heidän rukouksensa yhtä haavaa tuotiin Herran eteen.