ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
7. Luku
Alkimuksen ja Bakkideksen kataluudesta, ja Juudaan voitosta Tikanoria vastaan.
Ensimäisenä vuotena kuudettakymmeutä toista sataa tuli Demetrius Seleukuksen poika Roomista jälleen valtakuntaansa, ja sai yhden merikaupungin vähällä väellä, ja hallitsi siinä kuninkaana.
2. Ja kuin hän pääkaupunkiin Antiokiaan tuli, otti sotaväki Antiokuksen ja Lysiaan kiinni, antaaksensa heitä Demetriuksen haltuun.
3. Vaan kuin se Demetriukselle sanottiin, kielsi hän heitä antamasta hänen tulla silmäinsä eteen.
4. Sentähden tappoi sotaväki heidät.
5. Kuin Demetrius oli valtakunnan saanut, tuli hänen tykönsä monta jumalatointa ja luopunutta Israelista, ja ylimmäinen heistä oli Alkimus, joka olis mielellänsä ollut ylimmäinen pappi.
6. Nämät kantelivat Juudaan ja oman kansansa päälle, ja sanoivat: Juudas ja hänen veljensä ovat tappaneet eli ajaneet ulos meidän maaltamme kaikki, jotka sinulle tahtoivat kuuliaiset olla.
7. Sentähden lähetä sinne joku, jonka sinä uskot, ja anna katsoa kuinka he meidän ja kuninkaan maan ovat hävittäneet, ja anna heitä rangaista ja kaikkia, jotka pitävät heidän kanssansa.
8. Sen tähden teki kuningas ystävänsä Bakkideksen (joka jalo oli valtakunnassa, ja johon kuningas paljon uskoi,) koko sen maakunnan päämieheksi, tuolla puolella Euphratin virran,
9. Ja lähetti hänen kanssansa luopuneen Alkimuksen, jonka hän myös ylimmäiseksi papiksi teki, ja käski hänen Israelin kansaa rangaista.
10. Ja he menivät Juudan maalle suurella sotajoukolla, ja hän lähetti sanansaattajat Juudaan ja hänen veljeinsä tykö sovintoa toimittamaan, Ja teettelivät itsensä niinkuin he olisivat tahtoneet pitää rauhan heidän kanssansa.
11. Vaan se oli kaikki petos; sentähden ei Juudas heitä uskonut, sillä hän näki, että he niin jalosti varustetut olivat, ja näin suurella sotajoukolla vaelsivat.
12. Mutta monta pappia tuli Alkimuksen ja Bakkideksen tykö, ja monta muuta hurskasta, jotka Israelissa olivat, ja toivoivat hyvää Alkimuksesta,
13. Ja anoivat rauhaa, ja sanoivat:
14. Alkimus on pappi Aaronin suvusta, ei hän meitä petä.
15. Alkimus lupasi heille rauhan, ja teki valan ja sanoi: emme tahdo teille eikä teidän ystävillenne mitään pahaa tehdä.
16. Kuin he niin uskoivat hänen, antoi hän ottaa kiinni kuusikymmentä heistä, ja tappoi kaikki yhtenä päivänä, niinkuin kirjoitettu on:
17. Sinun pyhäis lihat ovat he pedoille antaneet ; he ovat vuodattaneet verta ympäri Jerusalemin niinkuin vettä, ja ei ollut siellä ketään, joka heitä hautasi.
18. Sen tähden tuli sangen suuri pelko ja vavistus kansalle, jotka valittivat, ettei Alkimuksessa ollut totuutta eikä uskollisuutta; sillä ei hän pitänyt valaansa.
19. Ja Bakkides vaelsi matkaansa Jerusalemista, ja piiritti Betsetan, ja lähetti ja antoi ottaa monta kiinni, jotka ensin olivat itsensä antaneet hänen tykönsä, vaan petoksen tähden jälleen luopuneet hänestä, ja antoi monta heistä tappaa ja heittää suureen luolaan.
20. Sitte antoi Bakkides maan Alkimuksen haltuun, ja jätti sotaväkeä hänelle, ja meni jälleen kuninkaan tykö.
21. Ja Alkimus aikoi väkivallalla olla ylimmäinen pappi,
22. Ja veti tykönsä kaikki luopuneet Israelista, ja otti väkisin Juudan maan allensa, ja vaivasi Israelin kansaa sangen raskaasti.
23. Kuin Juudas näki, että Alkimus ja ne luopuneet Israelista tekivät paljon vahinkoa Israelissa,
24. Meni hän taas ympäri koko Juudan ja rankaisi ne luopuneet, ja esti, ettei he enään sinne eikä tänne rohjenneet maakunnassa vaeltaa.
25. Mutta kuin Alkimus näki, että Juudas ja hänen väkensä jälleen voimaansa tulivat ja ettei hän taitanut olla heitä vastaan, meni hän jälleen kuninkaan tykö, ja kantoi kovin heidän päällensä.
26. Sentähden lähetti kuningas sinne yhden suuren ruhtinaan Nikanorin, joka Israelin kansalle juuri armotoin oli, ja käski hänen peräti hävittää Israelin kansan.
27. Ja Nikanor meni suurella sotajoukolla Jerusalemiin, ja lähetti sanan Juudaan ja hänen veljeinsä tykö petoksella, niinkuin hän tahtonut olis rauhaa heidän kanssansa tehdä, ja sanoi:
28. Minä tahdon pitää rauhan teidän kanssanne, ja vähällä väellä tulla sovinnossa puhuttelemaan sinua.
29. Näin tuli Nikanor Juudaan tykö, ja ottivat toinen toisensa vastaan, ja puhuttelivat keskenänsä sovinnolla; vaan se oli toimitettu, että Juudas piti siellä otettaman kiinni.
30. Se tuli Juudaalle tiettäväksi, että Nikanor oli tullut ottamaan häntä kiinni petoksella, sen. tähden kartti hän häntä, eikä tahtonut enää tulla hänen tykönsä.
31. Ja kuin Nikanor sen havaitsi, että hänen aivoituksensa oli julki tullut, meni hän Juudaa vastaan, ja tappeli hänen kanssansa Kaphar Salaman tykönä.
32. Siinä tuli pois Nikanorilta viisituhatta miestä, ja hänen väkensä täytyi paeta Davidin linnaan.
33. Tuli myös Nikanor senjälkeen ylös pyhään Zionin vuorelle, ja papit ja vanhimmat menivät ulos ottamaan häntä rauhallisesti vastaan, ja antamaan hänen nähdä, että he kuninkaan tähden suuren uhrin tehneet olivat.
34. Mutta Nikanor sylki heitä ja heidän jumalanpalvelustansa, häpäisi ja saastutti uhrin,
35. Ja vannoi valan ja sanoi: ellette saata Juudaa ja hänen väkeänsä minun käsiini, niin minä tahdon polttaa tämän huoneen niin pian kuin minä rauhassa tähän jälleen tulen; ja vaelsi matkaansa suuressa julmuudessa.
36. Mutta papit menivät sisälle, ja astuivat alttarin eteen templissä, itkivät ja sanoivat:
37. Herra, että sinä tämän huoneen valinnut olet, sinua tässä rukoiltaa ja sinusta saarnattaa:
38. Niin me rukoilemme, ettäs tahtoisit kostaa Nikanorin ja hänen joukkonsa, ja muistaa. että he sinun pyhäs ja sinua pilkanneet ovat, ja ettäs tahtoisit heitä karkottaa pois maasta ja hukuttaa!
39. Ja Nikanor vaelsi matkaansa Jerusalemista, ja sioitti itsensä Bethoronin tykö. Siihen tuli myös yksi joukko Syriasta häntä auttamaan.
40. Mutta Juudas asetti väkensä häntä vastaan Adassarissa, kolmetuhatta miestä, rukoili Jumalaa ja sanoi:
41. Herra Jumala! koska kuningas Sennaheribilta lähetetyt miehet sinua pilkkasivat, lähetit sinä enkelin, joka löi maahan sata kahdeksankymmentä ja
viisituhatta miestä.
42. Niin lyö myös tänäpänäkin nämät meidän vihollisemme meidän nähtemme, ja tuomitse Nikanor hänen
suurten pahain tekoinsa jälkeen, että muut ymmärtäisivät sinun häntä sentähden rangaisseen, että hän sinun pyhääs häväissyt on.
43. Ja kolmantena päivänä toistakymmentä Adarin kuuta tappelivat he toinen toisensa kanssa. ja Nikanor tuli kaikkein ensimäisenä lyödyksi.
44. Ja kuin hänen väkensä sen näki, heittivät he aseensa pois ja pakenivat.
45. Mutta Juudas ajoi heitä takaa päiväkunnan matkan Adassarasta hamaan Gasaraan asti, ja antoi vaskitorvella soittaa,
46. Että kaikki kansa kaikista kylistä ympäri sen maakunnan olisivat tulleet hänen tykönsä häntäi auttamaan, ja lyömään vihollisia; ja he tulivat Juudaan tykö, ja pitivät taas yhtä hänen kanssansa. Näin tuli Nikanorin väki lyödyksi, ettei yksikään heistä päässyt.
41. Ja Juudas otti heidän saaliinsa ja kalunsa ja vei myötänsä. Vaan Nikanorilta antoi hän pään hakata pois, ja oikian käden, jonka hän valassansa oli nostanut ylös, kuin hän pilkkasi ja uhkasi pyhää; ja antoi sekä pään että käden viedä pois ja Jerusalemissa ripustaa ylös.
48. Silloin kansa tuli jälleen suuresti iloiseksi, ja piti tämän päivän pyhänä suurella ilolla,
49. Ja sääsi, että sinä päivänä joka vuosi, nimittäin kolmantena päivänä toistakymmentä Adarin kuulla, piti pyhää pidettämän.
50. Ja näin tuli rauha jälleen Israelin maalle vähäksi ajaksi.