ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
13. Luku
Jonatanin kuolemasta ja hautaamisesta, ja Simonin hänen veljensä urhoollisuudesta.
Kuin Simon. kuuli, että Tryphon suuren sotaväen koonnut oli, menemään Juudalaisia vastaan ja hävittämään heitä,
2. Ja näki kansan peljästyneen ja hämmästyneen, tuli hän Jerusalemiin, vahvisti heitä ja sanoi:
3. Te tiedätte, kuinka suurta sotaa minä ja minun veljeni ja isäni lain ja pyhän edestä olemme pitäneet, ja olette nähneet sen vaivan, jossa kaikki Israel on ollut,
4. Jossa myös kaikki minun veljeni Israelin tähden ovat hukkuneet, ja ei heistä silleen yhtään muuta elä kuin minä yksinäni.
5. Nyt en minä tahdo säästää henkeäni tässä surussa ja vaivassa, sillä en minä ole parempi kuin minun veljenikään, enkä myös pyydä parempaa menoa kuin heillä oli;
6. Mutta minä tahdon kostaa minun kansani edestä, meidän pyhämme, meidän vaimoimme ja lastemme edestä; sillä kaikki pakanat tässä ympäristöllä ovat julmistuneet meidän päällemme, ja kokoontuvat meitä hukuttamaan.
7. Tästä puheesta sai kansa lohdutuksen jälleen, vahvistuivat, ja vastasivat ja huusivat:
8. Sinun pitää oleman meidän päämiehemme Juudaan ja Jonatanin sinun veljes siassa, sotimaan vihollisia vastaan.
9. Ja me tahdomme olla sinulle kuuliaiset niissä kaikissa, joita sinä meille käsket.
10. Niin kutsui Simon sotaväen yhteen, ja antoi käskyn, että Jerusalemin muurit olisivat äkisti paratut, ja kaupunki tulis ympärinsä hyvin
turvatuksi ja vahvistetuksi,
11. Ja lähetti Jonatanin Absalomin pojan sotajoukon kanssa Joppeen; ja Jonatan ajoi viholliset ulos Jopesta ja omisti kaupungin.
12. Silloin meni Tryphon ulos Ptolomaidista suurella sotaväellä, ja aikoi mennä Juudeaan, ja vei Jonatanin vankina myötänsä.
13. Mutta Simon kävi häntä vastaan, ja asetti leirinsä lakialle kedolle lähes Addusta.
14. Mutta kuin Tryphon ymmärsi, että Simon veljensä Jonatanin siaan oli tullut päämieheksi, ja ajatteli tapella hänen kanssansa, lähetti hän sanan Simonille ja antoi hänelle sanoa:
15. Minä olen Jonatanin pitänyt kiinni rahan tähden, jonka hän virkansa puolesta on kuninkaalle velkaa.
16. Jos sinä tahdot lähettää minulle sata leiviskää hopiaa, ja antaa kaksi hänen poikaansa pantiksi, ettei hän meidän tyköämme pakenisi pois, eikä asettelisi itsiänsä meitä vastaan, kuin hän vallallensa pääsee, niin minä tahdon hänen irralle päästää, ja sinulle antaa.
17. Vaikka Simon ymmärsi sen kaiken olevan petoksen, kuitenkin hän niin toimitti, että raha ja lapset tulivat Tryphonille lähetetyksi, ettei kansa olisi hänen ylitsensä valittanut ja sanonut:
18. Jonatanin täytyi sentähden hukkua, ettei hän tahtonut häntä lunastaa.
19. Sentähden lähetti hän hänelle ne lapset ja sata leiviskää hopiaa. Mutta Tryphon ei pitänyt lupaustansa, eikä Jonatania irralle päästänyt.
20. Ja vielä sitte meni Tryphon edemmä, että hän olis taitanut tulla maalle vahinkoa tekemään, ja vaelsi Hadorin tietä. Mutta Simon sotaväkinensä oli joka paikassa hänen sivullansa, ja kuhunka hän tahtoi mennä, sen ennätti häneltä Simon.
21. Niin myös ne, jotka linnassa olivat, lähettivät sanan Tryphonille, että hän olis vaeltanut heidän tykönsä korven lävitse, ennen kuin Simon olis ennättänyt, ja että hän olis antanut heille viljaa tuoda.
22. Sentähden kiiruhti Tryphon kaikkein ratsasmiestensä kanssa menemään heidän tykönsä, mutta sinä yönä tuli sangen suuri lumi ja esti hänen sieltä.
23. Sitte hän meni Galaadiin, ja Baskaman tykönä antoi tappaa Jonatanin poikinensa, jotka siinä haudattiin.
24. Ja Tryphon meni jälleen omalle maallensa.
25. Niin Simon lähetti noutamaan veljensä ruumiin, ja pani sen oman isänsä hautaan Modin kaupungissa.
26. Ja koko Israel valitti kauvan ja itki Jonatania.
27. Ja Simon antoi tehdä isällensä ja veljillensä korkian haudan vuolluista kivistä,
28. Jonka päälle hän pani seitsemän patsasta, liki toinen toistansa, isällensä, äidillensä ja neljälle veljellensä,
29. Ja antoi suuret patsaat sen ympärille tehdä, ja asetti niiden päälle heidän aseensa ijankaikkiseksi muistoksi, ja aseitten sivuun antoi panna hakatut haahdet, jotka purjehtivaiset meressä näkemän piti.
30. Tämä hauta on Modissa vielä tänäpänä.
31. Mutta Tryphon johdatteli nuorta Antiokusta petollisesti sinne ja tänne maakunnissa, siihen asti kuin hän salaisesti hänen tappoi,
32. Ja sitte pani itse kruunun päähänsä, tuli Asian kuninkaaksi ja vaivasi Juudan maakuntaa sangen kovin.
33. Mutta Simon rakensi monta kaupunkia Juudeassa paksuilla muureilla, korkeilla torneilla ja vahvoilla porteilla, ja toimitti viljaa vahvimpiin kaupunkeihin,
34. Ja lähetti valituita miehiä kuningas Demetriuksen tykö, rukoilemaan häneltä lievitystä siitä kuormasta, jonka Tryphon oli laskenut hänen päällensä; sillä ei Tryphon muuta tehnyt maakunnassa, vaan väkivaltaa ja murhaa.
35. Siihen vastasi Demetrius ja kirjoitti näin:
36. Kuningas Demetrius toivottaa ylimmäiselle papille Simonille, ja vanhimmille, ja Juudan kansalle terveyttä!
37. Kultaisen kruunun ynnä palmun kanssa, jonka te minulle lähetitte, olemme me saaneet, ja olemme
valmiit tekemään hyvän rauhan teidän kanssanne, ja kirjoittamaan meidän käskyläistemme tykö, että heidän pitää antaman teitä kaikesta siltä kuormasta vapaana olla, josta me ennen olemme luvanneet teille vapauden
antaa.
38. Ja mitä me teille luvanneet olemme, se pitää uskollisesti lujana ja vahvana pidettämän. Kaikki ne linnat, jotka te olette rakentaneet, pitää teidän pitämän ja nautitseman.
39. Ja me annamme anteeksi kaikki, mitä te toisinansa olette tehneet meitä vastaan, kruunun teot ja muut verot, jotka Jerusalem piti tekemän, ne me annamme teille anteeksi.
40. Ja jotka meitä tahtovat palvella, ne me tahdomme ottaa vastaan, ja meidän välillämme pitää hyvä rauha oleman.
41. Seitsemäntenäkymmenentenä vuotena toista sataa, tuli Israel vapahdetuksi pakanain ikeen alta:
42. Ja ruvettiin kirjoittamaan heidän asiakirjoihinsa näin: ensimäisenä Simonin, ylimmäisen papin ja Juudalalsten päämiehen vuotena.
43. Niinä päivinä piiritti Simon Gatsan kaupungin, ja asetti sen eteen vahvat sodan
rakennukset, ja väkisellä voitti kaupungin, ja sai yhden tornin.
44. Ja ne, jotka tulivat tornin päälle, hyppäsivät kaupunkiin. Ja kansa, joka oli kaupungissa, hämmästyi ja peräti peljästyi,
45. Ja juoksivat vaimoinensa ja lapsinensa muurien päälle, repäisivät vaatteensa ja huusivat korkiasti, anoivat armoa ja sanoivat:
46.Älä meitä rankaise meidän pahuutemme jälkeen, mutta ole meille armollinen, niin me tahdomme hyvällä mielellä kuuliaiset olla.
41. Tämä lepytti Simonin niin, ettei hän antanut heitä tappaa; mutta käski heitä mennä kaupungista pois, ja antoi puhdistaa ne huoneet, Joihin epäjumalat pannut olivat.
48. Sitten meni hän kaupunkiin, kiitti ja kunnioitti Jumalaa, ja antoi kaikki kauhistukset ottaa pois ja hävittää, ja pani siihen kansaa, Joka Jumalan lain piti, ja teki kaupungin vahvaksi, ja rakensi jällensä siihen itsellensä huoneen.
49. Ja ne, jotka Jerusalemin linnassa olivat, suljettiin, niin ettei yksikään saanut käydä ulos taikka sisälle, eikä mitään ostaa taikka myydä, mutta kärsivät suurta nälkää, niin että monen täytyi nälästä kuolla.
50. Ja sentähden he huusivat Simonin tykö, Ja rukoilivat rauhaa ja antoivat itsensä. Niin teki Simon armon heidän kanssansa ja antoi heidän elää. Mutta heidän piti linnasta menemän pois, ja Simon antoi linnan jälleen puhdistaa kaikista kauhistuksista,
51. Ja sai sen kolmantena päivänä kolmattakymmentä toisena kuuna, ensimäisenä vuotena kahdeksattakymmentä toista sataa, ja meni sinne kiitosvirsillä, palmuoksilla ja kaikkinaisilla kanteleilla, kiitti Jumalaa, että he siitä suuresta julmuudesta, joka Israelin päällä oli, tulivat vapahdetuksi.
52. Ja käski sen päivän joka vuosi ilolla pyhitettää,
53. Ja rakensi vuorella muurit ympäri templiä, läsnä linnaa, ja teki ne vielä
vahvemmiksi, ja asui itse siellä, hän ja ne, jotka hän tykönänsä piti.
54. Ja että hän näki poikansa Johanneksen toimellisen ja kelvollisen miehen olevan, asetti hän hänen kaiken sotaväen päämieheksi, ja pani asumaan Gatsaan.