ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
14. Luku
Simonin rauhallisesta hallituksesta.
Toisena vuonna kahdeksattakymmentä toista sataa kokosi kuningas Demetrius sotaväkensä, ja meni Mediaan apua saamaan Tryphonia vastaan.
2. Mutta kuin Arsases, Persian ja Median kuningas, ymmärsi, että Demetrius oli mennyt valtakuntaansa, lähetti hän yhden päämiehistänsä häntä vastaan, ja käski vangiksi ottaa hänen ja elävänä tykönsä tuoda.
3. Se päämies löi Demetriuksen sotaväen, otti hänen kiinni ja vei kuningas Arsaseksen tykö; niin piti Arsases hänen vankina, ja antoi hänestä ottaa vaarin.
4. Silloin oli Juudeassa lepo ja hyvä rauha, niinkauvan kuin Simon eli; ja Simon hallitsi sangen hyvin, ja teki maakunnalle paljon hyvää, niin että hän hyvällä mielellä pidettiin herrana kaikkina ikäpäivinänsä.
5. Ja hän voitti suurella kunnialla Jopen kaupungin ja sen sataman, josta hän sai purjehtia merelle luotolaisten tykö,
6. Ja voitti allensa maakuntia, ja rajat omassa maassansa siirsi edemmäksi, ja päästi monta, jotka ennen olivat poljetut alas ja vankina olleet.
7. Hänellä myös oli Gatsa ja Betsura ja Jerusalemin linna, jonka hän vastuudesta puhdisti, ja ei yksikään tohtinut olla häntä vastaan.
8. Jokainen kynti peltojansa hyvässä rauhassa, maa kasvoi viljan, ja puut kantoivat hedelmän.
9. Vanhimmat hallitsivat ilman estettä, ja toimittivat kaikki hyvin; kauppamiehet menestyivät ja hyötyivät kaupoissansa, ja valmistivat itsellensä aseita ja varaa vihollisia vastaan.
10. Simon myös toimitti jyviä ja viljaa kaupunkeihin, niin että tarpeen aikanakin piti heillä kyllä oleman, ja hän oli kuuluisa mies kaikessa maailmassa.
11. Hän piti rauhan maakunnassa, niin että kaikki Israel iloitsi.
12. Ja jokainen nautitsi viinamäkensä ja yrttitarhansa rauhassa, ja ei he ketään peljänneet, sillä ei yksikään tohtinut heitä vaivata.
13. Ja ei Syrian kuninkaat tohtineet siihen aikaan heille mitään pahaa tehdä.
14. Ja hän teki oikeuden maakunnassa, ja varjeli köyhiä kansansa seassa väkivaltaa vastaan, ja rankaisi kaikki väärät, ja hukutti jumalattomat.
15. Pyhän saatti hän jälleen kunniaan, ja antoi pyhää kalua siihen lisätä.
16. Ja kuin se sanoma kuului Roomissa ja Spartassa, että Jonatan tapettu oli, tulivat he kaikki surullisiksi.
17. Mutta kuin Roomalaiset kuulivat, että Simon hänen veljensä oli ylimmäinen pappi, ja oli maakunnan omistanut, ja viholliset ajanut pois,
18. Niin he uudistivat sen liiton, jonka he ennen Juudaan ja hänen veljensä Jonatanin kanssa tehneet olivat, ja kirjoittivat vaskitauluihin ja lähettivät hänelle.
19. Se kirjoitus luettiin julkisesti kansan edessä Jerusalemissa.
20. Ja Spartasta kirjoitettiin Simonin tykö näin: neuvonantajat ja Spartan asuvaiset toivottavat ylimmäiselle papille Simonille, ja vanhimmille, ja papeille, ja Juudan kansalle, omille veljillensä, terveyttä!
21. Teidän asianajajat tulivat meidän tykömme ja sanoivat, että te teidän vihollisenne olette lyöneet suurella kunnialla, ja olette nyt hyvässä rauhassa, josta meillä on suuri ilo. Me olemme myös meidän
kaupungin kirjoihin antaneet kirjoittaa, mitä he toimittaneet ovat, näin:
22. Juudalaisten asianajajat, Numeuius Antiokuksen poika ja Antipater Jasonin poika, tulivat meidän tykömme uudistamaan ystävyyttä Juudalaisten ja meidän välillämme.
23. Ja me toimitimme yksimielisesti, että ne sanansaattajat kunniallisesti piti otettaman vastaan, ja heidän puheensa kaupungin kirjaan kirjoitettaman ijankaikkiseksi muistoksi. Tämän vastauksen he kirjoittivat Simonille, ylimmäiselle papille.
24. Senjälkeen lähetti Simon Numeniuksen jällensä Roomiin,
viemään suurta kultaista kilpeä, joka painoi tuhannen leiviskää,
ja uudistamaan liittoa heidän kanssansa.
25. Kuin Roomalaiset kuulivat hänen asiansa, sanoivat he: meidän pitää ilman estettä tekemän Simonille ja hänen lapsillensa kunniaa.
26. Sillä hän ja hänen veljensä ovat miehuulliset olleet, ja Israelin varjelleet, ja viholliset ajaneet pois, sentähden vahvistivat Roomalaiset sen yksimielisesti, että Juudalaiset piti vapaat oleman; ja he antoivat sen kirjoittaa vaskitauluihin, jotka piti patsaisiin lyötämän Zionin vuorelle.
21. Tämä seuraavainen kirjoitus on tehty kahdeksantena päivänä toistakymmentä Elulin kuulla, toisena vuotena kahdeksattakymmentä toista sataa, ylimmäisen papin Simonin Saramelista kolmantena hallituksen vuotena,
28. Suuressa vanhimpain, pappein ja kaiken Juudan kansan kokouksessa:
29. Jokaiselle olkoon tiettävä ja julkinen, että niissä suurissa sodissa, jotka
meidän maakunnissa ovat olleet, Simon Matatiaan poika, Jaribin suvusta., ja hänen veljensä ovat henkensä antaneet vaaraan, ja olleet oman kansansa vihollisia vastaan, ettei pyhä ja Jumalan laki olisi tullut maahan lyödyksi ja hävitetyksi, ja ovat saaneet kansansa suureen kunniaan.
30. Sillä Jonatan kokosi kansan jälleen, ja otti hallitusviran ja tuli ylimmäiseksi papiksi.
31. Mutta kuin hän kuoli, tulivat viholliset jälleen, ja tahtoivat hävittää maakunnan ja pyhän.
13: 23.
32. Niin Simon nousi ja soti meidän vihollisiamme vastaan, ja toimitti meidän sotaväelle aseita, ja maksoi heidän palkkansa omasta rahastansa ja hyvyydestänsä,
33. Ja vahvisti kaupungit Juudeassa ja Betsuran rajakaupungin, jossa viholliset ennen sota-aseensa ja sodan valmistukset pitivät, ja pani Juudalaisia sitä varjelemaan.
34. Hän vahvisti myös Jopen, joka on merikaupunki, ja Gatsan, joka on Asdodin rajoilla; sillä Gatsa oli ennen ollut vihollisten linna, mutta Simon omisti sen, ja pani siihen Juudalaisia, ja asetti siihen hyvän hallituksen.
35. Kuin kansa Simonin uskollisuuden ymmärsi, ja tiesi ne hyvät työt, jotka hän heille tehnyt oli, valitsivat he hänen päämieheksensä ja ylimmäiseksi papiksensa hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa tähden, jonka hän kaikelle kansalle osoitti, ja ahkeroitsi alamaisillensa kaikkea hyvää tehdä.
36. Sillä hänen aikanansa antoi Jumala menestyksen hänen kättensä kautta, niin että pakanat meidän maakunnasta ja Jerusalemista ja linnasta tulivat ajetuksi pois, jossa he olivat, josta he myös läksivät ja hävittivät pyhän, ja puhtaan jumalanpalveluksen sokaisivat.
37. Mutta Simon omisti linnan, ja pani siihen Juudalaisia varjelemaan Jerusalemin kaupunkia ja maakuntaa, ja korotti Jerusalemin muurit.
38. Ja kuningas Demetrius vahvisti hänen ylimmäisen papin virkaan
39.Ja piti ystävänänsä, ja teki hänelle suuren kunnian.
40. Sillä hän ymmärsi, että Roomalaiset Juudalaisten asiamiehiä kunniallisesti ottivat vastaan, ja olivat tehneet liiton heidän kanssansa, ja ottaneet heitä varjelukseensa;
41. Ja että Juudan kansalla ja heidän papeillansa yksimielisesti se neuvo oli, että Simon piti heidän päämiehensä ja ylimmäinen pappinsa alinomaisesti oleman, siihenasti että Jumala heille sen oikian Prophetan olis herättänyt;
42. Ja että hänen piti päämiehen oleman, ja pyhän varjeleman, ja asettaman käskyläiset maakuntaan, ja kaikki sodan neuvot ja linnat pitämän hallussansa ja voimassansa;
43. Ja että jokaisen piti häntä kuuleman, ja kaikki käskyt hänen nimellänsä käymän ulos; ja että hänen piti purpurassa ja kullassa käymän.
44. Kaikki nämät piti uskollisesti ja vahvasti kaikelta kansalta ja kaikilta papeilta pidettämän, ja ei yhdenkään pitänyt asettaman itsiänsä tätä vastaan, eikä yhdelläkään oleman voimaa maakunnassa kansaa yhteen kutsua, eikä purpuraa taikka kultaista vyötä kantaa, vaan hänellä ainoasti.
45. Mutta joka tekee tätä vastaan ja tämän säädyn rikkoo, sen pitää vikapään oleman.
46. Näin lupasi kaikki kansa Simonille olla kuuliainen.
47. Siihen myös Simon tyytyi ja tuli ylimmäiseksi papiksi, ja Juudan kansan päämieheksi.
48. Ja yhteinen kansa käski tämän päätöksen vaskisiin tauluihin kirjoittaa, ja pantaa templin läpikäytävään julkiseen paikkaan,
49. Ja yhden senkaltaisen kirjoituksen siitä panna veroarkkuun, josta Simon ja hänen jälkeentulevaisensa piti sen aina löytämän.