ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
3. Luku
Juudas Makkabealaisen sotavalmistuksesta ja hänen vihollisistansa.
Ja Juudas, joka kutsuttiin Makkabealaiseksi, tuli isänsä siaan.
2. Ja kaikki hänen veljensä, ja kaikki, jotka hänen isänsä kanssa yhtä pitäneet olivat, auttivat häntä (vihollisia vastaan) ja sotivat Israelin edestä ilolla.
3. Ja Juudas saatti suuren kunnian kansallensa, hän oli haarniskoissansa niinkuin sankari, ja varjeli miekallansa sotajoukkonsa.
4. Hän oli rohkia niinkuin jalopeura, ja pelkäämätöin niinkuin nuori kiljuva jalopeura, kuin se juoksee saaliin jälkeen.
5. Hän etsi luopuneita ja jumalattomia, jotka vaativat kansaa luopumaan laista, rankaisi ja poltti heidät.
6. Niin että hänen vihollisensa pelkäsivät häntä kaikissa paikoissa ja pakenivat, ja luopuneet tulivat poljetuksi, ja hän sai onnen ja voiton.
7. Tästä sai moni kuningas karvaan mielen, vaan Jakobille oli se iloksi, ja hänelle itselle ijankaikkiseksi muistoksi ja kunniaksi.
8. Hän vaelsi Juudan kaupunkien lävitse, ja surmasi jumalattomia, ja käänsi pois vihan Israelista.
9. Ja hän oli kuuluisa hamaan maan ääreen, niin että kaikki maahan poljetut pakenivat hänen tykönsä.
10. Sentähden kokosi Apollonius pakanoista ja Samariasta suuren sotaväen, sotimaan Israelia vastaan.
11. Kuin Juudas sen kuuli, meni hän häntä vastaan, löi ja tappoi hänen ja suuren joukon vihollisia, ynnä hänen kanssansa vaan ne, jotka pääsivät, pakenivat.
12. Ja Juudas sai heidän kalunsa, ja otti Apolloniuksen miekan, jonka hän sitte kantoi kaiken elinaikansa.
13. Senjälkeen, kuin Seron, Syrian sodanpäämies, sai kuulla uskollisten joukon pitävän yhtä Juudaan kanssa, ja siellä olevan koossa suuren sotaväen joukon, sanoi hän:
14. Minä tahdon voittaa kunnian, että minä ylistettäisiin koko valtakunnassa, ja tahdon lyödä Juudaan ja hänen joukkonsa, jotka kuninkaan käskyn ovat katsoneet ylön.
15. Sentähden hankitsi hän itsensä ja suuri väki meni hänen kanssansa kostamaan Israelia, ja tulivat hamaan Bethoronin paltaan asti.
16. Silloin meni Juudas häntä vastaan vähällä joukolla.
17. Mutta kuin he saivat nähdä viholliset, sanoivat he Juudaalle: meitä on vähä, ja me olemme myös heikot paastosta, kuinka siis me voimme lyödä niin suurta väkevää joukkoa?
18. Mutta Juudas sanoi: se taitaa kyllä tapahtua, että vähä joukko voittaa suuren; sillä Jumala taitaa kyllä antaa voiton, niin vähän joukon kuin paljonkin kautta;
19. Sillä voitto tulee taivaasta, ja ei väen paljoudesta.
20. He uskaltavat suureen väkeensä, ja aikovat tappaa ja hävittää meitä, meidän vaimomme ja lapsemme.
21. Vaan meidän pitää meitämme varjeleman ja sotiman meidän henkemme edestä ja meidän lakimme edestä.
22. Sentähden on Jumala heitä maahan lyövä meidän silmäimme edessä: ei teidän pidä heitä pelkäämän.
23. Kuin hän näin puhunut oli, hyökkäsi hän hopusti vihollisten päälle, ennen kuin he sen äkkäsivät, ja löi Seronin ja hänen väkensä pakoon,
24. Ja ajoi heitä takaa Bethoronista alaspäin, niin lakialle kedolle, ja löi heitä kuoliaaksi kahdeksansataa; ja ne, jotka pääsivät, pakenivat Philistealaisten maalle.
25. Niin tuli suuri pelko kaikille kansoille ympäristöllä Juudaan ja hänen veljeinsä edessä.
26. Ja kaikissa maakunnissa puhuttiin Juudaasta ja hänen teoistansa; ja se tuli myös kuninkaan korville.
27. Kuin Antiokus nämät kaikki kuulla sai, julmistui hän ylönpalttisesti, lähetti ja antoi käskyn kaikkeen valtakuntaansa, ja kokosi suuren väen;
28. Ja otti tavarastansa ja valmisti vuoden palkan, ja antoi käskyn, että kaikissa paikoissa piti oltaman valmiina sotaan.
29. Mutta kuin hän näki, ettei hänellä ollut rahaa täydeksi, ja ettei maakunta niin paljon antaa voinut, sen sodan tähden, jonka hän kauvan oli pitänyt lakia vastaan,
30. Pelkäsi hän, ettei hän voinut senkaltaista kulutusta vasta tehdä, kuin siihen päivään asti; sillä hän oli palkkaa ja lahjoja enemmän antanut ulos, kuin kaikki kuninkaat hänen edellänsä.
31. Sentähden tuli hän surulliseksi, ja matkusti Persian maata verolliseksi laskemaan, ja kokoomaan paljon rahaa.
32. Ja hän jätti siaansa yhden päämiehen kuninkaan asiain päälle koko valtakuntaansa, ruveten Euphratista, niin hamaan Egyptiin asti,
33. Ja antoi hänen kasvattaa poikaansa, nuorta Antiokusta, siihen asti kuin hän palajava oli,
34. Ja antoi hänelle puolen sotaväestä ja elephanteista, ja käski häntä kaikista asioista ja Juudan ja Jerusalemin asuvaisista:
35. Että hänen piti lähettämän sotajoukon heitä vastaan surettamaan jääneen kansan Israelissa ja Jerusalemissa, ja hukuttamaan heidän muistonsa siitä paikasta,
36. Ja asettamaan muukalaisia sinne asumaan, ja että pakanoille piti maa jaettaman.
37. Sillä seitsemäntenä vuotena viidettäkymmentä toista sataa läksi kuningas kaupungistansa Antiokiasta ja meni Euphratin virran ylitse, ja vaelsi ylimmäisten maakuntain lävitse.
38. Mutta Lysias valitsi muutamia voimallisia miehiä kuninkaan ystävistä päämiehiksi, nimittäin: Ptolomeuksen Dorimenin pojan, Nikanorin ja Gorgian.
39. Ja antoi heille neljäkymmentä tuhatta jalkamiestä ja seitsemäntuhatta hevosmiestä, että heidän piti menemän Juudan maahan ja hävittämän Juudalaisia, niinkuin kuningas oli käskenyt.
40. Kuin he nyt tällä väellä lähteneet olivat, tulivat he ja sioittivat heitänsä Emmaonin tykö, tasaiselle kedolle.
41. Kuin sen maakunnan kauppamiehet ympäristöllä sen kuulivat, tulivat he leiriin, ja toivat myötänsä paljon rahaa, ostaaksensa Israelin lapsia orjaksensa. Ja Syriasta ja muista pakanoista meni enempi sotaväkeä heidän tykönsä.
42. Kuin nyt Juudas Ja hänen veljensä näkivät, että vaino eneni ja vihollinen makasi heidän rajoillansa, ja he saivat ymmärtää, että kuningas oli käskenyt hukuttaa kaiken Juudean,
43. Rohkaisivat he itsensä, Ja olivat yhtäpitäväiset, että he tahtoivat kansansa avuksi ehtiä ja sotia pyhän edestä.
44. Sentähden kokosivat he sotaväkensä yhteen, että he olisivat aikanansa valmiit sotimaan ja
rukoilemaan Jumalalta armoa ja apua.
45. Mutta siihen aikaan oli Jerusalem autio, ja ei siellä yksikään Israelin lapsista enään asunut, ja pyhä oli saastutettu epäjumalilla, jotka sinne pannut olivat, ja pakanat asuivat linnassa, ja kaikki kunnia oli Jakobista otettu pois, ei myös siellä kuulunut huilua eikä kanteletta.
46. Sentähden tuli kansa yhteen Mitspassa, joka on Jerusalemin kohdalla; sillä Mitspassa piti Israelin entisiin aikoin rukoileman.
47. Tässä paikassa tulivat he myös nyt kokoon, paastosivat ja pukivat säkit yllensä, ja panivat tuhkaa päänsä päälle, ja repäisivät vaatteensa rikki,
48. Ja toivat lakikirjat edes, joita pakanat olivat etsiä antaneet kirjoittaaksensa niihin epäjumalainsa kuvat.
49. He veivät sinne myös pappein vaatteet, esikoiset ja kymmenykset, tekivät nasiiria, joiden määrätystä ajasta piti ottaman vaarin,
50. Ja huusivat surkiasti taivaasen, sanoen: mitä me nyt näillä teemme? ja kuhunka me nämät viemme?
51. Sillä sinun pyhäs on saastutettu, ja papit ovat ajetut pois.
52. Ja katso, pakanat kokoontuvat meitä vastaan, että he meidät peräti kadottaisivat.
53. Sinä tiedät, mitä heidän mielessänsä on meitä vastaan. Kuinka me taidamme heidän edessänsä seisoa, jollet sinä meitä auta, meidän Jumalamme!
54. Senjälkeen antoi Juudas kutsua kansan vaskitorvilla kokoon, ja asetti hallituksen päämiehet, esimiehet, väen asettajat, ja tuhanten, satain, viidenkymmenten ja kymmenten johdattajat
55. Ja antoi kuuluttaa, että jotka kartanoita rakentaneet olivat, ja vaimon kihlanneet, ja viinapuita istuttaneet, eli jotka pelkurit olivat, piti kotiansa palajaman, niinkuin
laki antaa myöten.
56. Sitte he läksivät matkaan, ja sioittivat itsensä myös Emmaonin tykö, etelän puolella.
57. Ja Juudas neuvoi väkeänsä ja sanoi: hankitkaat ja älkäät hämmästykö, että te huomeneksi valmiit olisitte sotimaan pakanoita vastaan, jotka meitä ja meidän
pyhäämme aikovat maahan lyödä.
58. Sillä se on meille parempi, että me kuolemme sodassa, kuin se, että me näemme senkaltaista tuskaa, joka on tullut meidän kansamme ja jumalanpalveluksemme
päälle.
59. Mutta niinkuin Jumalan tahto on taivaassa, niin tapahtukoon.