33/38 RAAMATTU

1776 BIBLIA

2 Luku

2 Luku

Kala nielaisee Joonan. Hän rukoilee ja pelastuu.

Jona niellään kalalta, jonka vatsassa hän viipyy kolme vuorokautta, ja rukoilee Jumalaa.

II. Kala oksentaa hänen maalle.

1. Mutta Herra toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan. Ja Joona oli kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä.

1. Mutta Herra toimitti suuren kalan, nielemään Jonaa. Ja Jona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä.

Matt. 12:40 Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.

Matt 12:40. Sillä niin kuin Jona oli valaskalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin pitää myös Ihmisen Pojan maan sydämessä kolme päivää ja kolme yötä oleman.

Matt. 16:4 Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki. Ja hän jätti heidät ja meni pois.

Matt 16:4. Tämä häijy ja huorintekijä sukukunta etsii merkkiä, ja ei hänelle pidä merkkiä annettaman, vaan Jonan prophetan merkki*. Ja hän jätti heidät, ja meni pois.

Luuk. 11:29 Kun kansaa yhä kokoontui, rupesi hän puhumaan: Tämä sukupolvi on paha sukupolvi: se tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki.

Luuk 11:30. Sillä niin kuin Jona oli Niniveläisille merkiksi, niin pitää myös Ihmisen Poika oleman tälle sukukunnalle.

2. Ja Joona rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisässä.

2. Ja Jona rukoili Herraa Jumalaansa kalan vatsassa,

3. ja sanoi: Minä huusin ahdistuksessani Herraa, ja hän vastasi minulle. Tuonelan kohdussa minä huusin apua, ja sinä kuulit minun ääneni.

3. Ja sanoi: minä huusin Herraa minun ahdistuksessani, ja hän vastasi minua; minä paruin helvetin vatsasta, ja sinä kuulit minun ääneni.

Ps. 77:3 Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.

Ps 77:3. Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa*: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.

Ps 77:4. Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela!

Ps. 120:1 Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.

Ps 120:1. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

Ps. 130:1 Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.

Ps 130:1. Syvyydessä* minä huudan sinua, Herra.

4. Sinä syöksit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröitsi minut, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät minun ylitseni.

4. Sinä heitit minun syvyyteen keskelle merta, niin että aallot minua pyörsivät ympäriinsä; kaikki sinun lainees ja aaltos kävivät minun päällitseni.

Ps. 42:8 Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni.

5. Minä ajattelin: Olen karkoitettu pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä saan vielä katsella sinun pyhää temppeliäsi.

5. Minä ajattelin minuni hyljätyksi sinun silmäis edestä; kuitenkin saan minä vielä nähdä sinun pyhän templis.

Ps. 31:23 Minä sanoin hädässäni: Minä olen sysätty pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin sinä kuulit minun rukousteni äänen, kun minä sinua huusin.

6. Vedet piirittivät minut aina sieluun asti, syvyys ympäröitsi minut, kaisla kietoutui päähäni.

6. Vedet piirsivät minua ympäri sieluuni asti; syvyydet piirittivät minun; kaislisto peitti minun pääni.

Ps. 18:5 Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.

Ps. 69:2 Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.

Ps 69:2. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.

7. Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta, Herra, minun Jumalani.

7. Minä vajosin vuorten perustukseen asti; maa salpasi minun teljillänsä ijankaikkisesti; mutta sinä otit minun elämäni ulos kadotuksesta, Herra minun Jumalani.

Ps. 30:4 Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta.

8. Kun sieluni nääntyi minussa, minä muistin Herraa, ja minun rukoukseni tuli sinun tykösi, sinun pyhään temppeliisi.

8. Kuin minun sieluni epäili minussa, niin minä muistin Herraa; ja minun rukoukseni tuli sinun tykös, sinun pyhään templiis.

9. Ne, jotka kunnioittavat vääriä jumalia, hylkäävät armonantajansa.

9. Mutta jotka luottavat turhaan valheesen, ne hylkäävät laupiuden itse kohtaansa.

5. Moos. 32:21 He ovat herättäneet minun kiivauteni jumalilla, jotka eivät jumalia ole, ovat vihoittaneet minut turhilla jumalillansa; niin minäkin herätän heidän kiivautensa kansalla, joka ei ole kansa, vihoitan heidät houkalla pakanakansalla.

Ps. 31:7 Minä vihaan niitä, jotka seuraavat turhia epäjumalia, mutta minä turvaan Herraan.

Ps. 144:2 hän, joka antaa minulle armon; minun linnani, varustukseni ja pelastajani, minun kilpeni, jonka turviin minä pakenen, hän, joka laskee kansani minun valtani alle.

10. Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksen kaikuessa. Mitä olen luvannut, sen minä täytän. Herrassa on pelastus.

10. Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksella, minä tahdon maksaa lupaukseni*; Herran tykönä on apu.

Ps. 3:9 Herrassa on pelastus; sinun siunauksesi tulkoon sinun kansallesi. Sela.

Ps 3:9. Herran tykönä apu löydetään*: sinun kansas päällä on sinun siunaukses, Sela!

Ps. 50:14 Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.

Ps 50:14. Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;

Ps. 116:7 Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.

Ps 116:7. Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle.

11. Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle.

11. Ja Herra serra sanoi kalalle, että hän oksensi Jonan maan päälle.