4 luku

Paavali osoittaa, että me Kristuksen lunastuksen kautta olemme vapahdetut lain orjuudesta ja saaneet Jumalan lasten oikeuden 1 – 7, nuhtelee galatalaisia siitä, että he jälleen rupeavat orjailemaan maailman alkeisvoimien alla 8 – 11, ja kehoittaa heitä tulemaan hänen kaltaisikseen ja pysymään erillään eksyttäjistä 12 – 20 Lain orjuuden ja evankeliumin vapauden vertauskuvina ovat Haagar ja Saara 21 – 31.

1 Mutta minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, ei hän missään kohden eroa orjasta, vaikka hän onkin kaiken herra;

1 Mutta minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, hän ei missään suhteessa eroa orjasta, vaikka on kaiken herra,

1. Mutta minä sanon: niin kauvan kuin perillinen on lapsi, ei ole hänen ja palvelian välillä eroitusta, vaikka hän on kaiken tavaran herra;

1. MUtta minä sanon: nijn cauwan cuin perillinen on lapsi ei ole hänen ja palwelian wälillä eroitusta waicka hän on caiken tawaran Herra

1. MUtta mine sanon/ Nincauuan quin Periline' on Lapsi/ ei ole Henen ia Paluelian keskenä ychten eroitusta/ waicka hen ombi HErra ylitze caiken Tauaran/ (Mutta minä sanon/ Niin kauan kuin perillinen on lapsi/ ei ole hänen ja palwelijan keskenä yhtään eroitusta/ waikka hän ompi Herra ylitse kaiken tawaran/)

2 vaan hän on holhoojain ja huoneenhaltijain alainen isän määräämään aikaan asti.

2 vaan hän on holhoojain ja huoneenhaltijain alainen isän määräämään aikaan asti.

2. Vaan hän on esimiesten ja haltiain hallussa, isältä määrättyyn aikaan asti.

2. Waan hän on Esimiesten ja haldiain hallus haman Isäldä määrättyn aican asti.

2. Waan hen on Edhustosmiesten ia Edesseisouain Hallusa hama' sihen Iselde märettyhyn aican asti. (Waan hän on edustusmiesten ja edessä seisowain hallussa hamaan siihen Isältä määrättyhyn aikaan asti.)

3 Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle.

3 Niin mekin, kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alaisuuteen.

3. Niin myös me, kuin me olimme lapset, niin me olimme vaaditut orjuuteen ulkonaisten säätyin alle.

3. Nijn myös me cosca me olimma lapset nijn me olimma waaditut ulconaisten säätyin ala.

3. Nin mös me/ coska me olima Lapset/ nin me olima ahdhistetud wlconaiste' Sätydhen alla. (Niin myös me/ koska me olimme lapset/ niin me olimme ahdistetut ulkonaisten säätyjen alla.)

4 Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen,

4 Mutta kun aika täyttyi, Jumala lähetti Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaisena syntyneen,

4. Mutta koska aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, syntyneen vaimosta, lain alaiseksi tehdyn,

4. Mutta cosca aica oli täytetty lähetti Jumala Poicans syndynen waimosta Lain alaisexi tehdyn että hän ne jotca Lain alaiset olit lunastais.

4. Mutta coska aica oli teutetty/ wloslehetti Jumala hene' Poiansa syndyneen Waimosta/ ia Lain alaisexi techtyn/ Ette hen ne iotca Lain alaiset olit/ lunastais/ (Mutta koska aika oli täytetty/ uloslähetti Jumala hänen poikansa syntyneen waimosta/ ja lain alaiseksi tehdyn/ Että hän ne jotka lain alaiset olit/ lunastaisi/)

5 lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.

5 lunastamaan lain alaiset, jotta me saisimme lapseuden.

5. Että hän ne, jotka lain alaiset olivat, lunastais, että me hänen lapsiksensa luettaisiin.

5. Että me hänen lapsixens luetaisin.

5. Ette me henen Lapsixens pidheis luettama' (Että me hänen lapsiksen pitäisi luettaman.)

6 Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"

6 Ja koska olette lapsia, Jumala on lähettänyt sydämeenne* Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba, Isä!"

6. Mutta että te olette lapset, lähetti Jumala Poikansa Hengen teidän sydämiinne, joka huutaa: Abba, rakas Isä!

6. Mutta että te oletta lapset lähetti Jumala Poicans Hengen teidän sydämihin joca huuta Abba racas Isä.

6. Mutta ette te nyt Lapset oletta/ wloslehetti Jumala henen Poians Hengen teiden sydhemihin/ ioca hwta/ Abba/ racas Ise. (Mutta että te nyt lapset olette/ ulos lähetti Jumala hänen Poikanss Hengen teidän sydämihin/ joka huutaa/ Abba/ rakas Isä.)

7 Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.

7 Et siis enää ole orja, vaan lapsi, mutta jos olet lapsi, olet myös *Jumalan perillinen Kristuksen ansiosta*.

7. Niin ei silleen ole orja, vaan poika; mutta jos poika, niin myös Jumalan perillinen Kristuksen kautta.

7. Nijn ei sillen ole orja waan lapsia: mutta jos lapsia nijn he owat Jumalan perilliset Christuxen cautta.

7. Nin eipe nyt sillen yxiken Oria ole/ waan auio Lapset/ Mutta ios he Lapset ouat/ Nin he mös ouat Jumalan Periliset Christusen cautta. (Niin eipä nyt silleen yksikään orja ole/ waan awiolapset/ Mutta jos he lapset owat/ Niin he myös owat Jumalan perilliset Kristuksen kautta.)

8 Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole.

8 Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, palvelitte niitä, jotka luonnostaan eivät ole jumalia.

8. Mutta sillä ajalla, koska ette Jumalaa tunteneet, palvelitte te niitä, jotka ei luonnostansa jumalat olleetkaan.

8. MUtta sillä ajalla cosca et te Jumalata tundenet palwelitta te nijtä jotca ei luonnostans jumalat olletcan.

8. Mutta sille aijalla coska te Jumalata ette tundeneet/ paluelitta te nijte iotca loonnostans eiuet Jumalat ollet. (Mutta sillä ajalla koska te Jumalata ette tunteneet/ palwelitte te niitä jotka luonnostansa eiwät jumalat olleet.)

9 Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?

9 Nyt sen sijaan, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan — paremminkin: kun Jumala tuntee teidät — kuinka käännytte jälleen noitten heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joitten orjina taas uudestaan tahdotte olla?

9. Mutta nyt, sittekuin te Jumalan tunnette ja tosin enemmin Jumalalta tutut olette, kuinka te siis käännytte jälleen heikkoihin ja köyhiin säätyihin, joita te vasta-uudesta palvella tahdotte?

9. Mutta sijttecuin te Jumalan tundenet oletta ( ja paljo enämmin te Jumalalda tutut oletta ) cuinga te sijs teidän käännätte jällens heickoin ja köyhijn säätyihin joita te wastudest palwella tahdotta?

9. Mutta nyt sittequin te Jumalan tundenut oletta (ia palio enemin te Jumalalda tutudh oletta) Quinga te sis teiten iellenskienette ninen Heickoin ia taruitzepain Säätydhen tyge/ ioita te taas wastwdhesta caiketi tahdhotta paluella? (Mutta nyt sitten kuin te Jumalan tuntenut olette (ja paljo enemmin te Jumalalta tutut olette) Kuinka te siis teitän jällens käännätte niiden heikkoin ja tarwitsewain säätyjen tykö/ joita te taas wastuudesta kaiketi tahdotte palwella?)

10 Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista.

10 Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja määräajoista*

10. Te otatte vaarin päivistä, ja kuukausista, ja ajoista, ja vuosista.

10. Te otatte waarin päiwäst ja Cuucaudest ja juhlast ja wuoden ajast:

10. Te waarinotat Peiuest ia Cwcaudest/ ia Juhlast ia wodhenaijasta/ (Te waarin otat päiwästä ja kuukaudesta/ ja juhlasta ja wuodenajasta/)

11 Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.

11 Pelkään tähtenne, etten vain ole turhaan nähnyt teistä vaivaa.

11. Minä pelkään teidän tähtenne, etten minä turhaan olisi teidän tähtenne työtä tehnyt.

11. Minä pelkän teitä etten minä turhan olis teidän tähtenne työtä tehnyt.

11. Mine pelken teiste/ ettei mine ole lehes turhan teiden cochtan tötetehnyt. (Minä pelkään teistä/ ettei minä ole lähes turhaan teidän kohtaan työtä tehnyt.)

12 Tulkaa minun kaltaisikseni, koska minäkin olen tullut teidän kaltaiseksenne, veljet, minä pyydän sitä teiltä. Ette ole minua mitenkään loukanneet.

12 Pyydän teitä, veljet: olkaa niin kuin minä, koska minäkin olen niin kuin te. Ette ole millään tavoin tehneet minulle vääryyttä.

12. Olkaat niinkuin minä olen, että minäkin olen niinkuin te. Rakkaat veljet! minä rukoilen teitä: ette ole mitään minua vastaan tehneet;

12. Olcat nijncuin minä olen että minäkin olen nijncuin te.

12. Olcatta ninquin mine olen/ ette mine olen ninquin te. (Olkaatte niinkuin minä olen/ että minä olen niinkuin te.)

13 Tiedättehän, että ruumiillinen heikkous oli syynä siihen, että minä ensi kerralla julistin teille evankeliumia,

13 Mutta tiedätte, että ensi kerran julistin teille ilosanomaa ruumiillisesti heikkona.

13. Mutta te tiedätte, että minä olen lihan heikkoudessa teille ensisti evankeliumia saarnannut,

13. Rackat weljet minä rucoilen teitä et te ole mitän minua wastan tehnet. Te tiedätte että minä olen lihan heickoudes teille ensist Evangeliumi saarnannut

13. Rackat Weliet (Mine rucolen teite) ette te miten ole minua wastan tehnyet. Te tiedhette/ ette mine olen Lihan heickoudhen cautta teille ensiste sarnanut Euangelium/ (Rakkaat weljet (Minä rukoilen teitä/ että te mitään ole minua wastaan tehneet. Te tiedätte/ että minä olen lihan heikkouden kautta teille ensisti saarnannut ewankelium/)

14 ja tiedätte, mikä kiusaus teillä oli minun ruumiillisesta tilastani; ette minua halveksineet ettekä vieroneet, vaan otitte minut vastaan niinkuin Jumalan enkelin, jopa niinkuin Kristuksen Jeesuksen.

14 Ette kuitenkaan halveksineet ettekä vieroksuneet koettelemustani,* joka oli lihassani, vaan olitte minut vastaan niin kuin Jumalan enkelin, niin kuin Kristuksen Jeesuksen.

14. Ja minun kiusaustani, jota minä lihan puolesta kärsin, ette ole katsoneet ylön ettekä hyljänneet, vaan korjasitte minun niinkuin Jumalan enkelin, niinkuin Kristuksen Jesuksen.

14. Ja minun kiusaustani cuin minä lihan puolesta kärsin et te ole ylöncadzonet etkä hyljännet waan corjaisitta minun nijncuin Jumalan Engelin Ja nijncuin Christuxen Jesuxen.

14. ia minun Kiusauxen ionga mine kerssin Lihan polesta/ eipe te ole ylencatzoneet eike hyliennet/ Waan ninquin Jumalan Engelin te minun coriasitta/ (ja minun kiusauksen jonka minä kärsin lihan puolesta/ eipä te ole ylenkatsoneet eikä hyljänneet/ Waan niinkuin Jumalan enkelin te minut korjasitte/)

15 Missä on nyt teiltä kerskaaminen onnestanne? Sillä minä annan teistä sen todistuksen, että te, jos se olisi ollut mahdollista, olisitte kaivaneet silmät päästänne ja antaneet minulle.

15 Mikä sitten oli onnellisuutenne? Sillä todistan teistä, että jos mahdollista te olisitte kaivaneet pois silmänne ja antaneet minulle.

15. Kuinka autuaat te silloin olitte! Minä olen teidän todistajanne, että jos se olis mahdollinen ollut, niin te olisitte teidän silmänne kaivaneet ulos ja minulle antaneet.

15. Cuinga autuat te silloin olitta? Minä olen teidän todistajan jos se olis mahdollinen ollut nijn te olisitta teidän silmänne uloscaiwanet ja minulle andanet.

15. Ja/ ninquin Christusen Iesusen. Mixi te silloin nin autuat olitta? Mine olen teiden Todhistaijan/ ios se olis mhadholinen ollut/ te olisitta teiden Silmen wloskaiuaneet/ ia minulle andaneet. (Ja/ niinkuin Kristuksen Jesuksen. Miksi te silloin niin autuaat olitte/ Minä olen teidän todistajain/ jos se oli mahdollinen ollut/ te olisitte teidän silmän ulos kaiwaneet/ ja minulle antaneet.)

16 Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne sentähden, että minä puhun teille totuuden?

16 Onko minusta siis tullut vihamiehenne, kun puhun teille totuutta?

16. Olenko minä siis nyt teidän viholliseksenne tullut, että minä teille totuuden sanon?

16. Olengo minä sijs nyt teidän wihollisexen tullut että minä teille totuden sanon?

16. Olengo mine sis nyt tullut teiden Wiholisexi/ ette mine sanon teille totudhen? (Olenko minä siis nyt tullut teidän wiholliseksi/ että minä sanon teille totuuden?)

17 Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä.

17 He eivät oikeamielisesti osoita intoa puolestanne, vaan tahtovat eristää meidät,* jotta te osoittaisitte intoa heidän puolestaan.

17. Ei he teitä oikein kiivaudesta rakasta, vaan he tahtovat teitä minusta pois kääntää, että te heitä kiivaudessa rakastaisitte.

17. Ei he teitä wastan oikein kijwaele waan he tahtowat teitä minusta poiskäätä että te heitä kijwaisitte.

17. He kijuauat teite ei hyuesti/ waan he tachtouat teite poiskietä minusta/ ette te kijuaisitta heite. (He kiiwaawat teitä ei hywästi/ waan he tahtowat teitä pois kääntää minusta/ että te kiiwaisitte heitä.)

18 On hyvä, jos osoitetaan intoa hyvässä asiassa aina, eikä ainoastaan silloin, kun minä olen teidän tykönänne.

18 On oikein osoittaa intoa hyvässä asiassa aina, eikä vain minun ollessani luonanne.

18. Kyllä kiivaten rakastaa hyvä on, aina hyvyydessä, ja ei ainoastaan silloin, kuin minä teidän tykönänne olen.

18. Kyllä kijwata hywä on jos se aina hywyden puoleen tapahtu ja ei ainoastans silloin cosca minä teidän tykönän olen.

18. Kylle hyue on kijuata/ ios se aina tapachtupi Hywuydhen polen/ ia ei waiuoin silloin coska mine teiden tykenen olen. (Kyllä hywä on kiiwata/ jos se aina tapahtuupi hywyyden puoleen/ ja ei waiwoin silloin koska minä teidän tykönän olen.)

19 Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä,

19 Lapsukaiseni, jotka jälleen kivulla synnytän kunnes Kristus saa muodon teissä:

19. Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais!

19. Minun rackat lapseni jotca minun täyty wastaudest kiwulla synnyttä sijhenasti cuin Christus teisä jongun muodon sais.

19. Minun rackahat Lapseni/ iotca mine wastwdhest kiuun cansa iellenssynnyten/ sihenasti qin Christus teisse iongun moodhon sais. (Mutta rakkahat lapseni/ jotka minä wastuudesta kiwun kanssa jällens synnytin/ siihen asti kuin Kristus teissä jonkun muodon saisi.)

20 tahtoisinpa nyt olla teidän tykönänne ja äänenikin muuttaa! Sillä minä olen aivan ymmällä teistä.

20 tahtoisinpa nyt olla luonanne ja muuttaa ääneni, sillä olen ymmällä teistä.

20. Mutta minä soisin olevani teidän tykönänne, että minä taitaisin äänenikin muuttaa; enpä minä tiedä, mitä minä tästedes teen teidän kanssanne.

20. Mutta minä soisin olewani teidän tykönän että minä taidaisin änenikin muutta embä minä tiedä mitä minä tästedes teen teidän cansan.

20. Mutta mine soisin oleuani nyt teiden tykenän/ ia taidhaisin mwutta minun äneni. Eipe mine tiedhe mite mine teen testedes teiden cansan. (Mutta minä soisin olewani nyt teidän tykönän/ ja taitaisin muuttaa minun ääneni. Eipä minä tiedä mitä minä teen tästedes teidän kanssan.)

21 Sanokaa minulle te, jotka tahdotte lain alaisia olla, ettekö kuule, mitä laki sanoo?

21 Sanokaa minulle te, jotka tahdotte olla lain alaisina, ettekö kuule mitä laki sanoo*?

21. Sanokaat minulle te, jotka lain alla olla tahdotte: ettekö te lakia kuule?

21. SAnocat te minulle jotca Lain alla olla tahdotta: ettekö te Lakia cuullet ole?

21. Sanocat te minulle iotca tahdhotta Lain alla olla/ Eikö te Lakia ole cwleet? (Sanokaat te minulle jotka tahdotte lain alla olla/ Eikö te lakia ole kuulleet?)

22 Onhan kirjoitettu, että Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta, toinen vapaasta.

22 On näet kirjoitettu, että Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta ja toinen vapaasta.

22. Sillä kirjoitettu on: Abrahamilla oli kaksi poikaa, yksi palkkavaimosta ja yksi vapaasta.

22. Sillä kirjoitettu on: Abrahamilla oli caxi poica yxi palckawaimosta ja toinen wapasta.

22. Sille kirioitettu o'bi/ Ette Abrahamilla caxi Poica oli/ Yxi Palckauaimost/ Toine' sijte wapahasta. (Sillä kirjoitettu ompi/ Että Abrahamilla kaksi poikaa oli/ Yksi palkkawaimosta/ Toinen siitä wapahasta.)

23 Mutta orjattaren poika oli syntynyt lihan mukaan, vapaan taas lupauksen voimasta.

23 Mutta orjattaren poika oli syntynyt lihan mukaan, vapaan poika sen sijaan lupauksen perusteella.

23. Mutta joka palkkavaimosta oli, se oli lihan jälkeen syntynyt, ja joka vapaasta oli, se oli lupauksen kautta.

23. Mutta joca palckawaimosta oli se oli Lihasta syndynyt ja joca wapast oli se lupauxen cautta syndynyt oli.

23. Mutta ioca Palckauaimost oli/ se Lihasta syndynyt oli/ Mutta ioca sijte wapahasta oli/ se oli Lupauxe' cautta syndynyt. (Mutta joka palkkawaimosta oli/ se lihasta syntynyt oli/ Mutta joka siitä wapahasta/ se oli lupauksen kautta syntynyt.)

24 Tämä on kuvannollista puhetta; nämä naiset ovat kaksi liittoa: toinen on Siinain vuorelta, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Haagar;

24 Tämä on kuvallista puhetta, sillä nämä naiset ovat kaksi liittoa, toinen on Siinain vuorelta ja synnyttää orjuuteen. Se on Haagar.

24. Nämät jotakin merkitsevät; sillä nämät ovat ne kaksi Testamenttia: yksi Sinain vuoresta, joka orjuuteen synnyttää, joka on Agar.

24. Nämät sanat jotakin merkidzewät: ja owat ne caxi Testamentiä yxi Sinain wuoresta joca orjuteen synnyttä joca on Agar:

24. Nämet sanat iotakin merkitzeuet/ Sille he ouat ne Caxi Testame'ti/ Yxi sijte Sinain woresta/ ioca Oriutehe' synnyttepi/ ioca o'bi se Agar. (Nämät sanat jotakin merkitsewät/ Sillä he owat ne kaksi testamentti/ Yksi siitä Sinain wuoresta/ joka orjuutehen synnyttääpi/ joka ompi se Agar.)

25 sillä Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusalemia, joka elää orjuudessa lapsineen.

25 Sillä Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusalemia, ja tämä elää orjuudessa lapsineen.

25. Sillä Agar on Sinain vuori Arabiassa ja ulottuu hamaan Jerusalemiin, joka nyt on, ja on lastensa kanssa orjana.

25. Sillä Sinain wuori Arabias Agarixi cudzutan ja ulottu haman Jerusalemin joca nyt on ja on lastens cansa orjana.

25. Sille se Sinain woori Arabias cutzutan Agar/ ia wlottu haman Jerusalemin/ ioca nyt on/ Ja ombi Oriana ynne henen Lastens cansa. (Sillä se Sinain wuori Arabiassa kutsutaan Agar/ ja ulottuu hamaan Jerusalemiin/ joka nyt on/ Ja ompi orjana ynnä hänen lastensa kanssa.)

26 Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme.

26 Mutta ylhäällä oleva Jerusalem on vapaa, ja se on (kaikkien) meidän äitimme.

26. Mutta se Jerusalem, joka ylhäältä on, on vapaa, joka on kaikkein meidän äitimme.

26. Mutta se Jerusalem joca ylhäldä on on wapa hän on caickein meidän äitim:

26. Mutta se Jerusalem ioca ylhelle on/ se o'bi se wapah/ He' on caikein meiden Eiti. (Mutta se Jerusalem joka ylhäällä on/ se ompi se wapaa/ Hän on kaikkein meidän äiti.)

27 Sillä kirjoitettu on: "Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä, riemahda ja huuda sinä, jolla ei ole synnytyskipuja. Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies."

27 Sillä on kirjoitettu: "Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä, riemastu ja huuda sinä, jolla ei ole synnytyskipuja. Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies."

27. Sillä kirjoitettu on: iloitse, sinä hedelmätöin, joka et synnytä, pakahda ja huuda sinä, joka et raskas ole; sillä yksinäisellä on enempi lapsia kuin sillä, jolla mies on.

27. Sillä kirjoitettu on: iloidze sinä lapsitoin joca et synnytä pacahda ja huuda sinä joca et rascas ole: Sillä yxinäisellä on paljo enämbi lapsia cuin sillä jolla mies on.

27. Sille ette kirioitettu on/ Iloitze sine Lapsitoin ioca ei synnyte/ wlospacahdha ia Hwda sine ioca ei wastoin ole/ Sille ette sille yxineiselle palio enembi Lapsia on/ Quin sille iolla Mies on. (Sillä että kirjoitettu on/ Iloitse sinä lapsetoin joka ei synnytä/ Ulos pakahda ja huuda sinä joka ei wastoin ole/ Sillä että sillä yksinäisellä paljon enempi lapsia on/ Kuin sillä joka mies on.)

28 Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli.

28 Mutta me, veljet, olemme lupauksen lapsia samoin kuin lisak.

28. Mutta me, rakkaat veljet, olemme niinkuin Isaakikin, lupauksen lapset.

28. Mutta me ( rackat weljet ) olemma lupauxen lapset Isaachin jälken.

28. Mutta Me (rackat Weliet) olema Lupauxen Lapset/ Isaachin cautta. (Mutta me (rakkaat weljet) olemme lupauksen lapset/ Isakin kautta.)

29 Mutta niinkuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin.

29 Mutta niin kuin silloin lihan mukaan syntynyt vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin.

29. Mutta niinkuin se silloin, joka lihan jälkeen syntynyt oli, vainosi sitä, joka hengen jälkeen syntynyt oli, niin se nytkin tapahtuu.

29. Ja nijncuin se joca silloin Lihan jälken syndynyt oli wainois sitä joca Hengen jälken syndynyt oli: nijn se nytkin tapahtu.

29. Mutta sillemoto quin se ioca silloin Lihan cautta syndynyt oli/ wainosi hende ioca He'gen cautta syndynyt oli/ Nin se mös nyt kieupi. (Mutta sillä muotoa kuin se joka silloin lihan kautta syntynyt oli/ wainosi häntä joka Hengen kautta syntynyt oli/ Niin se myös nyt käypi.)

30 Mutta mitä sanoo Raamattu? "Aja pois orjatar poikinensa; sillä orjattaren poika ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa."

30 Entä mitä Raamattu sanoo? "Aja pois orjatar ja hänen poikansa, sillä orjattaren poika ei ole perivä vapaan vaimon pojan kanssa."

30. Mutta mitä Raamattu sanoo? aja palkkavaimo poikinensa ulos; sillä ei palkkavaimon pojan pidä perimän vapaan pojan kanssa.

30. Mutta mitä Ramattu sano? aja palckawaimo poikinens ulos. Sillä ei palckawaimon pojan pidä perimän wapan pojan cansa.

30. Mutta mite Ramattu sanopi? Wlossyse palckauaimo Poicans ca'sa. Sille ette se Palckauaimon poica ei pidhe perime' sen wapahan Poian cansa. (Mutta mitä Raamattu sanoopi? Ulossysää palkkawaimo poikansa kanssa. Sillä että se palkkawaimon poika ei pidä perimän sen wapahan pojan kanssa.)

31 Niin me siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan.

31 Niin ollen, veljet, emme ole orjattaren lapsia vaan vapaan.

31. Niin me siis olemme, rakkaat veljet, emme palkkavaimon poikia, vaan vapaan.

31. Nijn me sijs olemma rackat weljet en palckawaimon pojat waan wapan.

31. Nin me nyt olema (rackat Weliet) ei Palckauaimo' poijat/ Waan sen Wapahan. (Niin me nyt olemme (rakkaat weljet) ei palkkawaimon pojat/ Waan sen wapahan.)