2 luku

Paavali kertoo, kuinka Jerusalemissa olevat kristityt ja apostolit tunnustivat oikeaksi sen evankeliumin, jota hän pakanoille julisti 1 – 10, ja kuinka hän Antiokiassa julkisesti vastusti Pietaria, joka käytöksellään oli loukannut evankeliumin vapautta 11 – 14, sekä osoittaa, että ihminen tulee vanhurskaaksi uskosta eikä lain teoista 15 – 21.

1 Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani.

1 Sitten menin neljäntoista vuoden kuluttua jälleen ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani.

1. Sitte neljäntoistakymmenen vuoden perästä menin minä taas Barnabaan kanssa ylös Jerusalemiin ja otin Tituksen kanssani,

1. SIitte neljäntoistakymmenen wuoden perästä menin minä taas Barnaban cansa Jerusalemijn ja otin Tituxen cansani.

1. SItte nelientoistakymenen Woodhen pereste/ taas mine ylesmenin Jerusalemin Barnaban cansa/ ia otin mös Titusen minun cansani. (Sitten neljäntoistakymmenen wuoden perästä/ taas minä ylösmenin Jerusalemiin Barnabaan kanssa/ ja otin myös Tituksen minun kanssani.)

2 Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen evankeliumin, jota julistan pakanain keskuudessa; esitin sen yksityisesti arvokkaimmille heistä, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan.

2 Mutta menin ylös ilmestyksen perusteella ja esitin heille sen ilosanoman, jota julistan pakanain keskellä, mutta yksityisesti eniten arvostetuille, jotten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan.

2. Ja minä menin ylös ilmoituksen jälkeen ja asetin heidän eteensä sen evankeliumin, jota minä pakanain seassa julistan: mutta erinomaisesti niiden eteen, jotka jonakin pidetään, etten minä hukkaan juoksisi elikkä olisi jo juossut.

2. Ja minä ylösmenin ilmoituxen jälken ja tiedustelin heidän cansans Evangeliumist jota minä pacanain seas julistan mutta erinomaisest nijden cansa jotca jonakin pidettin. Etten minä huckan juoxis elickä olis jo juosnut.

2. Ja mine ylesmenin Ilmoituxen ielkin/ ia ehdhoittelin heiden cansans Euangeliumista/ ionga mine iulghistan Pacanain seas/ Mutta erinomaisesta ninen cansa/ iotca ionaki pidhettijn. Senpäle ettei mine huckan ioxisi/ eli io olisin ioosnut. (Ja minä ylösmenin ilmoituksen jälkeen/ ja ehdottelin heidän kanssansa ewankeliumista/ jonka minä julkistan pakanain seassa/ Mutta erinomaisesti niiden kanssa/ jotka jonakin pidettiin. Sen päälle ettei minä hukkaan juoksisi/ eli jo olisin juossut.)

3 Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseänsä.

3 Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseään.

3. Mutta ei Titustakaan, joka minun kanssani oli, vaadittu itsiänsä ympärileikkauttamaan, vaikka hän Grekiläinen oli.

3. Mutta ei Tituscan joca minun cansani oli ollut idziäns waadittu ymbärinsleickauttaman ehkä hän Grekiläinen oli.

3. Mutta eipe mös Titus ioca oli minu' cansani wadhittu ollut itzens ymberinsleickauttamaan/ ehcke hen Greki oli. (Mutta eipä myös Titus joka oli minun kanssani waadittu ollut itsensä ympärileikkauttamaan/ ehkä hän Kreki oli.)

4 Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,

4 Mutta salaa sisään tuotujen valheveljien vuoksi, jotka orjuuttaakseen meitä olivat soluttautuneet joukkoomme vakoilemaan vapauttamme, joka meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,

4. Sillä kuin muutamat väärät veljet tunkeutuivat sisälle, ja jo olivat tulleet sisälle koettelemaan meidän vapauttamme, joka meillä Kristuksessa Jesuksessa on, että he meitä orjuuteen vaatisivat;

4. Sillä cosca muutamat wäärät weljet heitäns sisälle tungit ja jo olit sisälle tullet coetteleman meidän wapauttam joca meillä Christuxes Jesuxes on että he meitä orjuten waatisit

4. Sille coska mwtomat Falskit Weliet heitens ynne siselletungit/ ia io olit cansa siselletulleet/ coetteleman meide' Wapautta/ ioca meille ombi Christuses Iesuses/ senpäle ette he meite Oriutehen watisit/ (Sillä koska muutamat falskit weljet heitäns ynnä sisälle tungit/ ja jo oli kansa sisälle tulleet/ koettelemaan meidän wapautta/ joka meille ompi Kristuksessa Jesuksessa/ sen päälle että he meitä orjuutehen waatisit/)

5 me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne.

5 emme hetkeksikään alistumalla antaneet heille myöten, jotta ilosanoman totuus säilyisi keskellänne.

5. Emmepä me tosin niille hetkeksikään myöntyneet kuuliaisuuteen, että evankeliumin totuus teidän tykönänne pysyväinen olis.

5. Embä me tosin nijtä tahtonet hetkekän alammaiset olla että Evangeliumin totuus teisä pysywäinen olis.

5. Eipe me tosin nijte samoi weltenyt ychten hetke alamaisexi olla. Senpäle ette Euangeliumin Totws teiden tykenen seisouainen olis. (Eipä me tosin niitä samoja wäittänyt yhtään hetkeä alamaiseksi olla. Sen päälle että ewankeliumin totuus teidän tykönän seisowainen olisi.)

6 Ja nuo, joita jonakin pidettiin — millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön — nuo arvossapidetyt eivät velvoittaneet minua mihinkään enempään,

6 Nuo taas, jotka olivat joksikin arvostettuja — millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun. Jumala ei katso ihmisen ulkomuotoon — nuo arvostetut eivät näet velvoittaneet minua mihinkään enempään.

6. Mutta niihin, jotka jonakin pidetään, minkäkaltaiset he muinen olivat, ei minun mitään tule: ei Jumala katso ihmisen muotoa; sillä ne, jotka jonakin pidetään, ei minulle mitään opettaneet.

6. Mutta nijhin jotca jonakin pidettin mingäcaltaiset he muinen olit ei minun mitän tule: Sillä ei Jumala cadzo ihmisen muoto mutta ne jotca jonakin pidettin ei minulle mitän opettanet.

6. Mutta nijste iotca ionaki pidhettijn * mingecaltaiset he mwinen olit/ ei minun sihen miten tule. Sille ei Jumala catzo Inhimisen modhon ielkin. Mutta ne iotca ionaki pidhettin/ eiuet minua miteken opettaneet. (Mutta niistä jotka jonakin pidettiin minkäkaltaiset he muinen olit/ ei minun siihen mitään tule. Sillä ei Jumala katso ihmisen muodon jälkeen. Mutta ne jotka jonakin pidettiin/ eiwät minua mitäkään opettaneet.)

7 vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille —

7 Vaan päinvastoin nähdessään, että minulle oli uskottu ilosanoma ympärileikkaamattomia varten niin kuin Pietarille ympärileikattuja varten —

7. Vaan sitä vastaan, kuin he näkivät, että minulle evankeliumi esinahan puoleen uskottu oli, niinkuin Pietarille ympärileikkauksen puoleen;

7. Waan cosca he näit että minulle Evangelium esinahan puoleen uscottu oli nijncuin Petarillengin Evangelium ymbärinsleickauxen puoleen

7. Waan wastoinpein/ coska he näit/ ette minulle vskottu oli Euangelium Esinahan poleen Ninquin mös Petarille Euangelium ymberinsleickauxen poolen (Waan wastoinpäin/ koska he näit/ että minulle uskottu oli ewankelium esinahan puoleen. Niinkuin myös Petarille ewankelium ympärinsleikkauksen puoleen.)

8 sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa —

8 sillä Hän, joka teki Pietarin kykeneväksi apostolinvirkaan ympärileikattuja varten, teki myös minut kykeneväksi pakanoita varten —

8. (Sillä joka Pietarin kanssa oli voimallinen apostolin virassa ympärileikkauksen seassa, se on minunkin kanssani pakanain seassa voimallinen ollut,)

8. (Sillä joca Petarin cansa oli woimallinen Apostolin wirgas ymbärinsleickauxen seas se on minungin cansani pacanain seas woimallinen ollut)

8. (Sille ioca Petarin cansa woimalinen oli Apostolin wirghasa Ymberileickamisen seas/ Se ombi mös minun cansani woimalinen ollut Pacanain seas) ((Sillä joka Petarin kanssa woimallinen oli apostolin wirassa ympärileikkaamisen seassa/ Se ompi myös minun kanssani woimallinen ollut pakanain seassa))

9 ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen.

9 ja tultuaan tuntemaan sen armon, joka oli minulle annettu, Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita arvostettiin pylväinä, ojensivat minulle ja Barnabaalle yhteyden merkiksi oikean kätensä, jotta menisimme pakanain, he taas ympärileikattujen luo

9. Ja kuin he tunsivat sen armon, joka minulle annettu oli, niin Jakob ja Kephas ja Johannes, jotka patsaina pidettiin, antoivat minulle ja Barnabaalle kättä ja sopivat niin meidän kanssamme, että meidän pakanain seassa ja heidän ympärileikkauksen seassa saarnaaman piti,

9. Ja cuin he tunsit se Armon cuin minulle annettu oli nijn Jacobus ja Cephas ja Johannes jotca padzana pidettin annoit minulle ja Barnaballe kättä ja sowitit heidäns meidän cansam että meidän pacanain seas ja heidän ymbärinsleickauxen seas saarnaman piti.

9. ia quin he tunsit sen Armon ioca minulle annettu oli/ nin Jacobus ia Cephas ia Johannes/ iotca Pilarein edeste pidhettin/ Annoit he minulle ia Barnaban oikian Kädhen/ ia souitit heidens meiden cansan/ Ette me Pacanain seas/ Mutta he ymberileickamisen seas sarnaman piti. (Ja kun he tunsit sen armon joka minulle annettu oli/ niin Jakobus ja Kephas ja Johannes/ Jotka pilarein edestä pidettiin/ Annoit he minulle ja Barnabaan oikean käden/ ja sowitit heidäns meidän kanssan/ Että me pakanain seassa/ Mutta he ympärileikkaamisen seassa saarnaaman piti.)

10 Meidän oli vain muistaminen köyhiä, ja juuri sitä minä olenkin ahkeroinut tehdä.

10 — kunhan vain muistaisimme köyhiä, niin kuin juuri olenkin ahkeroinut tehdä.

10. Ainoastaan että meidän piti vaivaisia muistaman, jota minä myös olen ahkeroinut tehdä.

10. Ainoastans että meidän piti waiwaisita muistaman joca minä myös olen ahkeroinnut tekemän.

10. Waiuoin ette meiden piti Waiuasten päle muistaman/ Jonga mine mös olen ahckeroinut tekemen. (Waiwoin että meidän piti waiwasten päälle muistaman/ Jonka minä myös olen ahkeroinut tekemän.)

11 Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista.

11 Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin häntä vasten kasvoja, koska hän oli joutunut syytöksen alaiseksi.

11. Mutta kuin Pietari Antiokiaan tuli, niin minä olin julkisesti häntä vastaan, että kanne oli tullut hänen päällensä.

11. MUtta cuin Petari Antiochiaan tuli nijn minä olin julkisest händä wastan: että canne oli tullut hänen päällens.

11. Mutta quin Petari Antiochian tuli/ nin mine iulkisesta seisoin hende wastan/ Sille ette Canne oli tullut henen pälens. (Mutta kuin Petari Antiokiaan tuli/ niin minä julkisesti seisoin häntä wastaan/ Sillä että kanne oli tullut hänen päällensä.)

12 Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja,

12 Sillä ennen kuin Jaakobin luota oli tullut eräitä miehiä, hän oli syönyt pakanain kanssa, mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja.

12. Sillä ennenkuin joku Jakobin tyköä tuli, söi hän pakanain kanssa; vaan kuin ne tulivat, vältti hän, ja eroitti itsensä heistä, peljäten niitä, jotka ympärileikkauksesta olivat,

12. Sillä ennen cuin jocu Jacobin tykö tuli söi hän pacanain cansa waan cuin ne tulit wältti hän idzens ja eroitti hänens heistä sillä hän pelkäis nijtä cuin ymbärinsleickauxesta olit.

12. Sille ennenquin iocu Jacobin tyke tullut oli/ nin hen söi Pacanain cansa. Waan quin he tulit/ welti hen itzens/ ia eroitti henens heiste/ Senteden ette hen waroi nijte iotca Ymberileickamisesta olit. (Sillä ennenkuin joku Jakobin tykö tullut oli/ niin hän soi pakanain kanssa. Waan kun he tulit/ wältti hän itsensä/ ja eroitti hänen heistä/ Sentähden että hän waroi niitä jotka ympärileikkaamisesta olit.)

13 ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin.

13 Ja hänen kanssaan lankesivat tekopyhyyteen muutkin juutalaiset, niin että heidän tekopyhyytensä tempasi mukaan Barnabaankin.

13. Ja muutkin Juudalaiset viekastelivat hänen kanssansa, niin että Barnabaskin vieteltiin heidän ulkokullaisuudellansa.

13. Ja muutkin Judalaiset wiecastelit hänen cansans nijn että Barnabas myös sijhen wieteldin.

13. Ja ne mwdh Juttat wieckastelit ynne henen cansans/ nin ette Barnabas mös wieteltin sihen saman Wieckauxen. (Ja ne muut juttaat wiekastelin ynnä hänen kanssansa/ niin että Barnabas myös wieteltiin siihen samaan wiekkaukseen.)

14 Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?"

14 Mutta nähdessäni, etteivät he vaella suoraan ilosanoman totuuden mukaan sanoin Pietarille* kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, elät pakanain tavoin etkä juutalaisten, miksi pakotat pakanoita elämään juutalaisten tavoin?"

14. Mutta kuin minä sen näin, ettei he oikein vaeltaneet evankeliumin totuuden jälkeen, sanoin minä Pietarille julkisesti kaikkein kuullen: jos sinä, joka Juudalainen olet, pakanain tavalla elät ja et Juudalaisten, miksis vaadit pakanoita Juudalaisten tavalla elämään?

14. Mutta cuin minä sen näin ettei he oikein waeldanet Evangeliumin totuden jälken sanoin minä Petarille julkisest caickein cuulden: jos sinä joca Judalainen olet pacanan tawalla elät ja et Judalaisten mixis sijs waadit pacanoita Judalaisten tawalla elämän?

14. Mutta quin mine sen näin/ ettei he oikein waeldaneet/ sen Euangeliumin totudhen ielkin/ nin mine sanoin Petarille iulkisesta caikein edesse/ Jos sine ioca Judeus olet/ Pacanan taualla elet/ ia ei Juttan taualla/ Mixi sis sine wadhit pacanoita elemen Judasten taualla? (Mutta kuin minä sen näin/ ettei he oikein waeltaneet/ sen ewankeliumin totuuden jälkeen/ niin minä sanoin Petarille julkisesti kaikkein edessä/ Jos sinä joka judeus olet/ pakanain tawalla elät/ ja ei juuttaan tawalla/ Miksi siis sinä waadit pakanoita elämän judasten tawalla?)

15 Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä;

15 Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä

15. Me jotka olemme Juudalaiset luonnon puolesta ja emme syntiset pakanoista:

15. Waicka me olemma Judalaiset luonnon puolesta ja emme syndiset pacanoista:

15. Vaicka me ole'me Judeuset loonno' polesta/ ia ei synniset Pacanoista/ (Waikka me olemme judauset luonnon puolesta/ ja ei syntiset pakanoista/)

16 mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.

16 Mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain tekojen nojalla, vaan *Jeesuksen Kristuksen uskolla*, mekin olemme uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi Kristuksen uskon ansiosta eikä lain tekojen perusteella, koska mikään liha ei tule vanhurskaaksi lain tekojen avulla.

16. Että me tiedämme, ettei ihminen lain töiden kautta vanhurskaaksi tule, vaan uskon kautta Jesuksen Kristuksen päälle: niin me myös olemme uskoneet Jesuksen Kristuksen päälle, että me vanhurskaaksi tulemme uskon kautta Kristuksen päälle, ja emme lain töiden kautta, sentähden ettei yksikään liha tule lain töiden kautta vanhurskaaksi.

16. Cuitengin että me tiedämme ettei ihminen Lain töiden cautta wanhurscaxi tule waan uscon cautta Jesuxen Christuxen päälle. Nijn me myös uscomma Jesuxen Christuxen päälle että me wanhurscaxi tulemma uscon cautta Christuxen päälle ja emme Lain töiden cautta: Sillä ei yxikän Liha tule Lain töiden cautta wanhurscaxi.

16. Quite'gin ette me tiedeme ettei Inhimine' Wanhurskaxi tule Lain töidhen cautta/ Waan Uskon cautta Iesusen Christusen päle. Nin me mös Uskoma Iesusen Christusen päle/ Ette me pite Wanhurskaxi tuleman Uskon cautta Christusen päle/ JA ei Lain Töidhen cautta. Sille ettei yxiken Liha tule Wanhurskaxi Lain Töidhen cautta. (Kuitenkin että me tiedämme ettei ihminen wanhurskaaksi tule lain töiden kautta/ Waan uskon kautta Jesuksen Kristuksen päälle. Niin me myös uskomme Jesuksen Kristuksen päälle/ Että me pitää wanhurskaaksi tuleman uskon kautta Kristuksen päälle/ Ja ei lain töiden kautta. Sillä ettei yksikään liha tule wanhurskaaksi lain töiden kautta.)

17 Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se!

17 Mutta jos meidät itsemmekin pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko siis Kristus synnin palvelija? Eihän toki!

17. Mutta jos me, koska me tahdomme Kristuksen kautta vanhurskaaksi tulla, löydetään myös itse syntisiksi, onko siis Kristus synnin palvelia? Pois se!

17. Mutta jos me jotca tahdomma Christuxen cautta wanhurscaxi tulla wielä idzemme syndisexi löydämme nijn Christus olis synnin palwelia.

17. Mutta ios me/ iotca etzime Christusen cautta Wanhurskaxi tulla/ wiele itzeme Synnisexi leudhenme/ Nin olis Christus yxi * Synnin paluelia. Pois se. (Mutta jos me/ jotka etsimme Kristuksen kautta wanhurskaaksi tulla/ wielä itsemme syntiseksi löydämme/ Niin olis Kristus yksi synnin palwelija. Pois se.)

18 Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.

18 Sillä jos taas rakennan sen minkä olen hajoittanut, osoitan olevani lain rikkoja.

18. Sillä jos minä sitä taas rakennan, jota minä särkenyt olen, niin minä teen itseni ylitsekäyväksi.

18. Pois se: Sillä jos minä sitä taas rakennan jota minä särkenyt olen nijn minä teen idzeni ylidzekäywäxi.

18. Sille ios mine site taas ylesrakenan/ iota mine ole' serckenyt/ Nin mine teen itzeni ylitzekieuuexi. (Sillä jos minä sitä taas ylösrakennan/ jota minä olen särkenyt/ Niin minä teen itseni ylitse käywäksi.)

19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,

19 Sillä olen lain vaikutuksesta kuollut laille, elääkseni Jumalalle. Olen Kristuksen kanssa naulittu ristiin.

19. Mutta minä olen lain kautta laista kuollut pois, että minä Jumalassa eläisin.

19. Mutta minä olen Lain cautta Laista poiscuollut että minä Jumalasa eläisin minä olen Christuxen cansa ristinnaulittu.

19. Mutta mine olen Lain cautta Laista poiskoollut/ ette mine Jumalasa eleisin/ Mine olen Christusen cansa ristinnaulittu. (Mutta minä olen lain kautta laista pois kuollut/ että minä Jumalassa eläisin/ Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu.)

20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

20 Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa. Mutta minkä nyt elän lihassa, sen elän Jumalan Pojan uskossa, Hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi puolestani.

20. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Mutta minä elän, en silleen minä, vaan Kristus elää minussa; sillä jota minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, joka on minua rakastanut ja antoi itsensä minun edestäni.

20. Mutta minä elän waicka en minä waan Christus cuitengin elä minusa: sillä jota minä nyt elän Lihasa sen minä elän Jumalan Pojan uscosa Joca on minua racastanut ja annoi idzens minun edestäni.

20. Mutta mine elen/ waicka en nyt mine/ Waan Christus quitengi minussa elepi. Sille iota mine nyt elen Lihassa/ sen mine elen Jumalan Poian Uskossa/ Joca ombi minua racastanut/ ia Itze henens minun edesteni vlosannoi. (Mutta minä elän/ waikka en nyt minä/ Waan Kristus kuitenkin minussa elääpi. Sillä jota minä nyt elän lihassa/ sen minä elän Jumalan Pojan uskossa/ Joka ompi minua rakastanut/ ja itse hänens minun edestäni ulos antoi.)

21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.

21 En tee mitättömäksi Jumalan armoa. Sillä jos vanhurskaus tulee lain nojalla, niin Kristus on turhaan kuollut.

21. En minä hylkää Jumalan armoa; sillä jos vanhurskaus tulee laista, niin on Kristus hukkaan kuollut.

21. En minä hyljä Jumalan Armo: Sillä jos wanhurscaus tule Laista nijn on Christus huckan cuollut.

21. Em mine poishylke Jumalan Armo. Sille ios Wanhurskaus Laista tule/ Nin on Christus Huckan coollut. (En minä pois hylkää Jumalan armoa. Sillä jos wanhurskaus laista tulee/ Niin on Kristus hukkaan kuollut.)